Kävin tällä viikolla katsomassa Ainoat oikeat -leffan leffateatterissa. Pidin elokuvasta kovasti ja se myös puhutteli minua. Juoni on pääpiirteessään sellainen, että Hanna rakastuu mieheen, johon yhteys katkeaa. Hän jatkaa elämäänsä ja rakastuu toiseen mieheen. Lopulta hän löytääkin ensimmäisen rakkautensa kohteen ja joutuu valitsemaan kahden miehen väliltä.
Elokuva antoi minulle uskoa, että asioista selviää. Helppoa ei tule olemaan, mutta kaikki kääntyy parhainpäin. Vaikeita ratkaisuja on vain elämässä tehtävä. Minulle jäi elokuvasta positiivinen fiilis.
Elokuvan tilannetta ei tietenkään voi suoraan peilata omaan elämääni. En saanut oivalluksia elokuvan myötä, kuinka minun tulisi toimia. Saamani luottamus siitä, että selviää, oli tässä tilanteessa riittävä.
Keskustelimme eilen miehen kanssa tilanteestamme ja kävimme läpi, miksi toimin joskus niin kuin toimin. Hän tuntui ymmärtävän minua. Keskustelu tuntui hyvältä. Emme syytelleet toisiamme, vaan halusimme aidosti ymmärtää toisiamme. Uskon meidän onnistuneen siinä hyvin. Keskustelu oli hyvä askel suhteemme parantamisessa. Minulle jäi fiilis, että jos emme pysty tekemään toisiamme onnelliseksi, eroamme sulassa sovussa. Pystymme rakentamaan päätöksen silloin yhdessä. Lapsemme voisi saada kaiken sen tuen ja kannustuksen, jonka he tarvitsevat. Meidän välit pysyisivät erosta huolimatta hyvinä.
Koen minulla olevan luottamus, että asiat selviävät parhainpäin. Polku ei ole helppo, mutta kasvattava. Teemme miehen kanssa kaikkemme suhteemme eteen ja ratkaisut sen pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti