Miten kohtaan ongelmani? Miten kohtaan pelkoni erosta? Vaikeita kysymyksiä minulle. Antamalla itselleni luvan miettiä asioita, joudun käsittelemään parisuhdettamme ja samalla kohdata myös todellinen eron mahdollisuus.
Sen tiedän ja olen myöntänyt, että tilanteemme on huono. Muutosta on tapahduttava. Sitä en ole miettinyt mikä meidän tulevaisuutemme voi olla. Aiemmassa postauksessa hieman mietin, mutta en paljon. Tulevaisuutta pohtimalla ainakin joudun kohtamaan myös eron mahdollisuuden. Aidosti käsittelemällä luulisin saavani realistisen kuvan todellisista mahdollisuuksistamme.
Plussia tulevaisuuden kannalta on, että molemmat haluavat muutosta ja molemmat haluavat yhteiselon jatkuvan.
Miinuksia on se, että paljon on muututtava. Tietyllä tavalla ne on pieniä asioita, mutta niiden taustalla on isoja asioita. Molemmilla on omat murheet ja ongelmat jotka pitäisi käsitellä pois, etteivät ne heijastu perhe-elämään.
Tämän parempia ajatuksia ei tästä aiheesta tule tällä hetkellä mieleen. Ehkä se on pakenemiskeino. Ehkä en ole valmis kaikkea ottamaan tällä hetkellä vastaan. En todellakaan nyt osaa sanoa muuta. Olennaisin on kohdata asiat sellaisena kuin ne tulevat. Ottaa asiat käsittelyyn, tehdä ratkaisut ja kantaa vastuu omista teoista. Tämä ei ole helppoa minulle, kun en ole tottunut siihen. Pitäisi vain huomata, milloin on muutoksen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti