Tänään koin saman fiiliksen kuin olen niin monta kertaa aiemminkin kokenut. Tapasin erästä ystävääni, jolle olen kertonut paljon omia henkilökohtaisia asioita. Kun puhun itselleni vaikeista asioista, niin vatsani jännittyy kovasti. Jäin tällä kertaa miettimään, mistä se johtui. En ole varma, mutta tuntui, että asia olisi liittynyt häpeään. Tunnistin ystävälleni minulle kiusallisia asioita lapsestani. Kerroin myös äitinä olemisen haasteista ja siitä kuinka olen pohtinut omaa lapsuuttani. Olen toki puhunut näistä muillekin, mutta hänen kanssaan en. Toisen ystävän kanssa en ole kokenut samoja fiiliksiä, vaikka olen ollut vieläkin avoimempi.
Miksi koin kovaa jännitystä ylävatsassa tämän ystävän kanssa keskustellessa? Ehkä hän ei ole niin avoin omissa asioissaan, joten pelkään hänen reaktiotaan. Pelkään, ettei hän hyväksy minua. Minulla on kova tarve saada hänen hyväksyntänsä. Luulen, että minulla on aika pitkälti hänen hyväksyntänsä, mutta ennenkaikkea pelkään, että hän hylkää minut. Olemme joskus tästä keskustelleet, mutta silti aina silloin tällöin nämä ajatukset nousevat pintaan.
Koen samoja fiiliksiä kuin lapsena. Pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Pelkään, että etenkin eräs toinen hänen ystävistään syrjäyttää minut. Olemme tästäkin keskustelleet hänen kanssaan eikä sellaisia merkkejä ole havaittavissa. Silti ahdistaa aina silloin tällöin. En ole viimeaikoina ollut hänen kanssaan tekemisissä. Olen halunnut ottaa etäisyyttä, koska hän on ollut vaativa. Liian vaativa minun makuun tähän elämäntilanteeseen. Silti olen kaivannut häntä ja haluan olla hänen ystävänsä.
Miksi haluan olla hänen ystävänsä? Haluanko hänen hyväksyntänsä hänen vaativan luonteensa vuoksi? Toivonko samalla hyväksyntää jommalta kummalta vanhemmista? En omasta mielestäni. Hän on ihmisenä mukava ja hänen kanssaan keskustelemme aika avoimesti. Hän on melko avoin. Luulen, että ihan kaikkea hän ei sano, vaan keskustelee niistä miehensä kanssa. Ehkä tämä vaikuttaa jännitykseeni. En koe avoimuuden olevan täysin vastavuoroista. Sitä toivoisin.
Tekstini toistaa itseään. Tämä kertoo siitä, että en ole täysin varma ajatuksistani. Samalla se vahvistaa, että olen todennäköisesti oikeilla jäljillä. Minua jännittää ja pelottaa kelpaanko tällaisena. Haluan hänen ystävyyttään. Toivoisin samalla häneltä enemmän kuin nyt saan. Samalla voin puhua hänelle monesta asiasta, vaikka minua jännittää ja pelottaa joistakin asioista puhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti