Näin viime yönä unta, jossa olimme anopin ja appiukon kanssa reissussa. Olimme perheen kesken hotellin parvekkeella. Anoppi ja appiukko olivat tulossa pitkiä, tosi pitkiä tikapuita pitkin alaspäin. Anoppi katkaisi vahingossa turvanarun ja putosi. Kuolema oli melko varma, mutta häntä ei unessa löydetty. Tikapuut kaatuivat tässä yhteydessä. Appiukkoa ei unessa näkynyt enää, joten ei tiedä, mitä hänelle tapahtui. Hänen kuolemaansa en surrut, joten oletin, ettei hän välttämättä kuollut. Unessa anoppi vaihtui äidiksi. Surin paljon äidin menetystä. Harmitti kovasti, ettemme häntä löytäneet.
Unessa minulta vietiin myös matkalaukku, joka oli minulle tärkeä. Yritin sinnikkäästi etsiä sitä. Pääsin jäljille, mutta en löytänyt sitä.
Uskoisin kuoleman ja sen suremisen liittyvän jonkin asian luopumiseen ja siitä suremiseen. Olisikohän luopuminen liittynyt oikeasti äitiin? En tiedä mistä hänessä olisin luopunut, mutta aamulla pohdin äitiäni. Olin katkera ja/tai kiukkuinen, että elämäni on niin vaikeaa hyvinvoinnin näkökulmasta. Koin aamulla, että vanhempani ovat pilanneet minun elämäni. Minulla on paljon asioita käsiteltävänä eikä loppua tunnu näkyvän. Tiedän olevani vastuussa omasta elämästäni. Katkeruus johtuu enemmänkin siitä, ettei minulle ole annettu välineitä käsitellä näitä. Siksi eteneminen on niin hidasta. Kiukku ja katkeruus todennäköisesti hidastavat paranemista, mutta en tiedä kuinka luopuisin siitä. Järjentasolla olen asian käsitellyt, mutta todellinen anteeksianto puuttuu. Miten sen teen?
Matkalaukun katoaminen voi liittyä siihen, etten osaa antaa periksi. Sinnikkäästi etsin sitä unessa. En tiedä mitä laukussa oli, mutta minulle jäi sellainen fiilis, että tunnetasolla se oli tärkeämpi kuin rahallisesti. Usein harmittelen asioita, jos olen mokannut. Voi olla, että minua harmitti unessa, etten kyennyt pitämään huolta matkalaukusta.
En osaa tarkkaan sanoa mistä kaikista pidän tiukasti kiinni, koska niitä on paljon. Yksi on tietenkin lapsuudessa koettu vääryys. Kuten aiemmin kirjoitin, niistä pitäisi päästää irti. Kiukussa vain on tuttua ja turvallista, vaikka se saa minut pahalle tuulelle. En haluaisi olla kiukkuinen, mutta en tiedä, kuinka edetä. Tätä täytyy käsitellä lisää. Tästä haluan luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti