Isälle

Kirjoitan paljon negatiiviseen sävyyn näitä tekstejä. Siltä minusta ainakin tuntuu, kun olen lukenut muiden kirjoittamia blogeja vaikeasta elämäntilanteesta. Mietin miksi sävyni ei ole kiitollinen, itseäni arvostava ja avoimin mielin suhtautuva. Haluaisin olla virheistä oppiva ja onnellinen siitä kaikesta, mitä minulla on. Minulle tuli näistä pohdinnoissa mieleen, että en osaa päästää irti joistakin asioista, jotka mahdollistaisivat toisenlaisen suhtautumisen asioihin.

Näen itseni kiukkuisena ja jopa vihaisena lapsuudestani. Järjellä ymmärrän vanhempieni tehneen parhaansa, mutta en usko osanneeni vieläkään antaa heille anteeksi. Siksi ajattelin, että kirjoittaisin heille kirjeen. Jos sen myötä osaisin antaa menneiden olla.

Isälle,

suhteemme ei ole ollut koskaan helppo. Olet ollut etäinen, omassa maailmassasi viihtyvä. Pohdit aina omia asioitasi, johon me emme mahtuneet. Yritin todennäköisesti olla sinulle huomaamaton. En juurikaan häirinnyt sinua. Suhteestamme johtuen koen, etten ole tuottanut sinulle iloa. Sinulla oli vain omat murheesi. Kaikki oli sinua vastaan, niin ainakin ilmaisut asiat. Voimasi meni oman kurjuuden pyörittelyyn. Tunsit paljon pahaa oloa ja koit maailman epäreiluna. Kuinka olisit voinut tällä taustalla antaa meille tarvitsemaasi.

Olisin tarvinnut paljon enemmän kuin pystyit antamaan. Ymmärrän, että sinulla oli omat murheesi, mutta ei se silti minua lohduta. Olisin halunnut isän, joka olisi tukenut minua, arvostanut minua ja rakastanut minua. Olisin saanut tuntea olevani tärkeä. Nyt se tunne jäi puuttumaan, koska et itsekään ole tuntenut niin.

Nyt koen katkeruutta, kiukkua ja vihaa, koska en saanut tarvitsemaani. Tilanteesta kurjan tekee se, että taistelen nyt saman asian kanssa. Haluan lapsille antaa sen, mitä tarvitsin. En vain tiedä, kuinka antaa näitä, koska en ole sitä saanut. En tiedä mitä ne ovat. Tuskani on suuri.

Menneitä ei voi muuttaa. Ikäväkseni nykyhetkeä ja tulevaisuutta on myös vaikea muuttaa, koska en näe meidän suhteessa olevan edellytyksiä sille. En halua olla se, joka antaa vain sinulle. Suhde oli sitä lapsuudessa. Nyt minun ei tarvitse siihen enää suostua. Nyt minulla on mahdollisuus valita.

On ihanaa, että olen kasvanut ja uskaltanut tehdä omia ratkaisuja. Olisin kovasti toivonut, että kotona minuun olisi luotettu ja annettu enemmän vastuuta tehdä ratkaisuja. Oltaisiin mieluummin tuettu kuin tehty ratkaisut minun puolestani. Nyt minun on vaikeaa tehdä ratkaisuja ja kantaa vastuu asioista. Pakenen mieluummin kuin kohtaan vaikeat asiat. En haluaisi syyttää sinua ja äitiä, mutta olisin toivonut saavani paremmat eväät tässä. Yleensäkin koen pahaa mieltä siitä, että en ole saanut parempaa itseluottamusta.

Aion edelleen kehittää itseäni ja tulla paremmaksi ihmiseksi. Haluan lapsilleni vain parasta ja sen aion tehdä.

Taistelen itsehillinnän kanssa. Olen päässyt siihen käsiksi. Lapseni herättävät minussa tunteita, etten ole minkään arvoinen. Vaikeat tilanteet lasten kanssa muistuttavat minua siitä, että ole joutunut luopumaan omastani. Siksi minun on vaikea kohdata lapsieni tarvitsevuus. Tämä on minun suurin kompastuskivi tällä hetkellä. Tästä koen suurinta vihaa.

Haluan olla minä ja tuntea mitä tunnen. Olla sitä mieltä, mitä olen. Olla se, joka olen. Tätä napanuoraa en ole uskaltanut jostakin syystä katkaista. Olette äidin kanssa onnistuneet juurruttamaan voimakkaan syyllisyyden sisääni, josta en pääse irti. Tiedän, että minun on turha syyttää teitä. Nyt olen vastuussa itsestäni ja voin katkaista yhteyden. Olen vain neuvoton asian kanssa. En tiedä kuinka tehdä se. Tämä on nyt minun keinoni tehdä se. En tarkoita asioilla pahaa. Huomaan äitinä, kuinka vaikeaa kasvattaminen on. Tällä kasvuprosessilla haluan antaa lapselleni parhaimman mahdollisen kasvuolosuhteet, mitä voin tarjota. Lapseni ansaitsevat sen niin kuin minä olisin ansainnut aikoinaan. Rakastan lapsiani niin kovasti, että olen valmis kohtaamaan kaikki peikkoni. En ehkä kaikkia kerrallaan, mutta ajan kanssa.

Kiitos, että olet opettanut minua paljon, vaikka olenkin käynyt kivisen tie. Matka on vasta alussa, mutta uskon tien tasoittuvan, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Pidä huolta itsestäsi!