Miehelleni

Kasvuprosessini on edelleen vahvasti käynnissä. Prosessin aikana olen nähnyt kuinka epäasiallisesti olen käyttäytynyt. Olen käyttäytynyt erityisesti sinua kohtaan huonosti. Pyydän sitä kovasti anteeksi! Tekojani en voi muuttaa, mutta käytöstäni voin tästä edespäin.

Käyttäytymiseni taustalla on ollut kotini malli. Isäni oli omalla tavallaan dominoiva ja äitini alistui siihen. Kuten tiedät, en halua olla samanlainen kuin äitini. Minusta ansaitsen parempaa. En koskaan ajatellut, etten haluaisi olla niin kuin isäni. Sisimmässäni ajattelen niin, mutta se pääsi jotenkin unohtumaan. Koin niin suurta vihaa, kuinka äitiäni on kohdeltu, että en tajunnutkaan muuttuneeni isäksi.

Parisuhdemallini ei suoraan tullut kotoa, vaan se kääntyi päälaelleen. Minä otin isäni roolin. Olin se jota ei saa kohdella huonosti, mutta kohtelin sitten sinua väärin. Purin sinuun kaiken vihan, jota koin isääni kohtaan. Huomaan toisinaan vihastuvani lapsille. Silloin tajuan, että olen sinulle vihainen, mutta lapset laukaisevat tämän tunteen minussa. Kun pohdin asiaa vielä tarkemmin, huomaan todellisuudessa olevani isälleni vihainen. Harmittaa, että lapseni ja sinä oletten joutuneet sijaiskärsijöiksi. Yritän parantaa tässä tapaani.

Olit aikoinaan minulle tosi tärkeä. Jos rehellisiä ollaan, niin en osannut päästää sinusta irti, vaikka olisi pitänyt. Olin riippuvainen sinusta. Pelkäsin, että hylkäät minut. En halunnut olla yksin. Sitten totuin tilanteeseen. En ollut niin huonossa asemassa kuin sinä. Minä pidin lankoja käsissä. Kumpikaan meistä ei osannut lähteä suhteesta pois. Sitten oli tehtävä ratkaisuja elämästä. Päädyimme jatkamaan suhdetta ja menemään siinä eteenpäin.

Nyt olemme tässä pisteessä, jossa elämme. Emme ole tyytyväisiä parisuhteeseemme ja jotain on tehtävä. Hyvääkin meidän suhteelle on kuulunut, mutta liian vähän.

Olen iloinen, että olet valmis menemään terapiaan. Kiitos rohkeudestasi! Välillä mietityttää voiko tällaiselle suhteelle olla jatkoa vai onko ero väistämätön. Lasten takia toivon, että meidän liitto on loppuelämän kestävä. Itseni kohdalla en ole täysin varma. En oikein tiedä mitä toivon. Näin se mieli muuttuu. Ensisijaisesti toivon rakkaudentäyteistä parisuhdetta. Toisen kunnioittamista. Sen jälkeen tulee se mies. Näin kun ajattelen, niin haluan sen miehen olevan sinä. Ehkä siksi en aiemmin ollut varma mitä toivoin, koska en ole aivan varma pystytykö niitä tarjoamaan.

Meillä on monta vuotta mennyt ongelmien parissa, mutta monta vuotta voi olla vielä edessä, jos otamme sen vastaan. Sinussa on äärettömän paljon hyvää, jotka minä olen nujertanut. Toivottavasti pystyn sen korjaamaan ja olet valmis näyttämään taas sen kaiken hyvän minulle.

Se että meidän suhde on perustunut aikaisemmille sinulle ja minulle, on minun suurin kysymysmerkki jatkoa ajatellen. Minä olen muuttunut ja sinäkin. Halutaanko me nyt samoja asioita? Olemmeko kasvaneet erilleen? Kasvammeko edelleen erilleen? Voimmeko tarjota toisillemme sitä mitä tarvitsemme?

Haluaisin, että on me ja sinä ja minä. Haluan meillä olevan paljon yhteistä ja myös omaa. Haluan meidän voivan hyvin ja nauttivan elämästä.

Haluan vielä joku päivä sanoa sinulle rakastavani sinua ja kuulla sinun sanovan samaa minulle! Haluan sinun olevan minun tukeni ja voimavarani ja päin päinvaston. Sinne minä haluan, mennäänkö sinne?