Elämäni kaipaa muutosta, mutta pelko estää askeleen ottamista. Ongelmanani nyt on, kuinka pääsen eteenpäin. Muutoksessa suurin pelko on parisuhteen päättymisen pelko. En uskalla käsitellä aihetta, etten joutuisi siihen tilanteeseen, että ero on ainoa vaihtoehto.
Uskon, että suhteemme voi jatkua, jos asiat saadaan ratkaistua. Haluan saada rakkautta ja kokea olevani tärkeä. Jos näitä en saa, ero on edessä. Näin ajattelin, kun kirjoitin tuon. Saman tien minulle tuli tunne, että riittääkö se vain haluanko jättää jo tämän kaiken taakseni. Jokin osa minusta olisi valmis antamaan periksi, siirtymään elämässä eteenpäin ilman yrittämistä. Suurin osa taas haluaa yrittää, yrittää ja yrittää.
En tiedä johtuuko pieni luovutusfiilis nimenomaan pelosta. Luovuttamalla nyt en ainakaan pety enempää. En "tuhlaa" aikaani, vaan voin jatkaa elämääni. Siltikään en tällaista ratkaisua uskalla tehdä, en yrittämättä ensiksi.
Kun olen ajatellut miestäni ja hänen taustojaan, pelkään, ettei hän pysty tarjoamaan haluamaani. Ei ainakaan niin nopeasti kuin mitä minä tarvitsen. Toisaalta välillä tulee sellaisia fiiliksiä, että pienillä huomionosoituksilla olen myyty. Nämä hetket ovat niin pieniä, että niillä ei rakenneta tulevaisuutta. Tästä syystä olenkin huolissani suhteestamme. En koe mieheni yrittävän ollenkaan. Hän on vain omissa oloissaan, eikä yritä näyttää tunteitansa minulle. Hän ei yritä rakentaa kiintymystä ja rakkautta lujemmaksi välillemme. Hän ei yritä edes saada keskusteluyhteyttä sujuvammaksi. Siinä hän on tsempannut, että ei ole hermostunut usein eikä ilmapiiri kotona ole kovin negatiivinen. Nämä eivät kuitenkaan riitä, vaikka hyviä asioita ovatkin.
Odotan mieheltäni paljon, mutta samalla huomaan, etten itsekään ole tehnyt juurikaan asioita parantaakseni tilannettamme. Huomaan kuitenkin usein ajattelevani, että näitä asioita mies toivoo minun tekevän. Jonkin verran niitä teenkin, mutta ne tuntuvat pieniltä asioilta. Niitähän ne ovatkin eli oikeasti teen jonkinverran. Jaksan usein jonkin aikaa tsempata, kunnes huomaan, ettei miehen käytöksessä ole tapahtunut muutosta.
Edelleen minulle on epäselvää, miten jatkan tilanteen kanssa. En keksi mitään muuta kuin katsoa asiat sellaisena kuin ne tulevat. Jos ero tulee, se sitten tulee. Minun vain olisi osattava tehdä tämä päätös oikeasti. Olen tehnyt sen päätöksen, että ero on yksi vaihtoehto. Se etten uskalla kohdata asioita, minun ei tarvitse miettiä eroa oikeasti yhtenä vaihtoehtona. Minun pitäisi siis tehdä ratkaisu, että käyn nämä asiat läpi ja oikeasti käyn ne. Minun on tehtävä se ratkaisu, tuli eteen mitä tahansa. Tässä pelko astuu kuvioihin. Pelkään mitä asioiden läpikäyminen tuo vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti