Aiempien parisuhteiden kehitys ja sen muuttaminen

Viettäessäni aikaa tämän uuden tuttavuuteni kanssa olen alkanut hahmottaa, miten aiemmat parisuhteeni ovat muodostuneet. Kiinnostus on saattanut olla molemmin puolista tai alkuun vain miehen puolelta. Sen jälkeen minun kiinnostusta on ylläpitänyt innostus siitä, että saan mieheltä huomiota. Haluan ja janoan kovasti sitä, mitä olen jäänyt vaille lapsuudessa. En malta pysyä miehestä erossa. Otan, mutta en anna mitään. Siinä vaiheessa millään muulla ei ole väliä, vaan kaikki menee sen ehdoilla, että vietämme aikaa yhdessä. Olen kadottanut itseni. Kun en enää kuuntele itseäni, olen koukussa suhteeseen kuin huumeisiin. 

Kun vain janoan huomiota mieheltä, suhde jatkuu vähintään niin kauan kuin mies sitä antaa ja sallii minun takertuvuuteni. Vaikka en saisikaan enää huomiota, riipun silti vielä miehessä. Toivon ja odotan kovasti saavani vielä joku päivä huomiota niin kuin isältänikin odotin ja toivoin. Sinnikäs luonteeni pitää minua vielä pitkään kiinni miehessä. 

Tämän miehen kanssa oivalsin, että olen päätynyt tutustumaan mieheen toki sattumien kautta, mutta ennen kaikkea siksi, että hän oli innokkaampi. Aloin lämmetä hänelle, koska sain huomiota, kosketusta ja läheisyyttä. Se tuntui äärettömän hyvältä. 

Jokin hänestä alkoi tuntua pahalta välillämme. Minulle teki pahaa, kun hän alkoi vetäytyä. Pelkäsin, että nyt hän hylkää minut. Lopulta päätin, että päästän irti odotuksista häntä kohtaan. Minä en tarvitse häntä, vaan kaikki löytyy sisältäni. Voin kulkea rinnalla, mutta hän ei ole minulle elinehto. Tämä helpotti oloani ja sain etäisyyttä mieheen. Nyt suhde hakee uutta muotoaan. Parisuhdetta tästä ei näytä tulevan, mutta matka on ollut opettavainen. 

Kun sain etäisyyttä siihen, etten tarvitse miestä tai ainakaan tätä miestä elämääni eli en enää ripustautunut häneen, aloin nähdä suhteen erilaisena. Hän ei ollutkaan enää niin kiinnostava miehenä, koska en tarvinnut enää isän korviketta. Nyt näin hänet enemmän miehenä sellaisten lasien läpi, olisiko tämä mies hyvä minulle ei riippuvuuksien tukijaksi ja lapsuuden traumojen korjaajaksi, vaan rinnallakulkijaksi miehenä, kumppanin, rakastettuna... Sellaista kiinnostusta ei herännyt. 

Mies on ollut tärkeässä osassa elämässäni. Hän on näyttänyt minulle paljon hyvää ja opettanut minua, mutta en tiedä onko meillä vielä toisillemme annettavaa. Kaipaan hänestä ystävää, koska hänen kanssaan on helppo jutella ja olemme samalla aaltopituudella. En tiedä, onko tämä takertuvuutta edelleen vai aitoa kiinnostusta. 

Nyt suhteemme on muuttunut ja ehkä sellaiseen suuntaan, johon en halua mennä. Hän käy kanssa samanlaista prosessia läpi kuin minäkin. Hän kokee minulla olevan paljon annettavaa hänelle. Minä mielelläni annan ja tuen, mutta en halua olla auttajan roolissa. En halua tästä muodostuvan "terapiasuhdetta". Hän on antanut minulle paljon lyhyessä ajassa, mutta en tiedä, vieläkö hänellä on annettavaa. Minun ei sitä tarvitse tietää, mutta tällainen kysymys minulla herää.