Olen toivonut itsenäistymistä ja omilla jaloilla seisomista. Siihen suuntaan minua kokoajan viedään. Kaikki viimeisen vuoden aikana tapahtuneet asiat ovat olleet askelia siihen suuntaan. Minulla opetetaan luottamaan. Kaikki käytössä olleet pakokeinot karsitaan nyt pois, jotta todellakin seison ilman tukea. Kannattelen itse itseäni.
Olen tottunut tukeutumaan muihin ihmisiin ja tästä syystä niitä on elämässä tällä hetkellä hyvin rajallinen määrä. Monesti kun minulla on vaikeaa ja haluan soittaa jollekin (jota olen vähentänyt hurjasti), minulle ei monesti vastata. Näin minun on vain selvittävä yksin. Opin, etten oikeasti tarvitse muita tukemaan itseäni, vaan kaikki tarvittava on minussa. Toki toisia ihmisiä tarvitaan elämään, mutta ei kannattelemaan ja tukemaan riippuvuutta.
Ruoka on ollut keinoni kokea hallinnan tunnetta ja siten tuonut turvaa. Nyt on sekin prosessi pitkälle käyty läpi eli olen joutunut katsomaan silmiin suhdettani ruokaan. Nyt koen sen olevan aika ok.
Kehoon liittyvät asiat ovat vahvasti liittyneet pelkoihin ja turvattomuuteen. Keho on ollut minulle pelottava ja se on nostanut turvattomuutta. Siksi viimeisen vuoden aikana kohtaamani sairastelut näyttivät minulle, että voin selvitä pahimmistakin peloistani ja vieläpä yksin. Nyt opettelen tunnistamaan kehon viestejä etenkin turvattomuutta ja pelkoa, rauhoittumaan niiden äärelle, hyväksymään tunteeni ja päästämään niistä irti.
Tällä hetkellä turvan etsintä itsestä tapahtuu miehen kautta. Elämässäni on ollut eräs mies, johon takerruin kovasti. Tajusin, että minussa nousee turvattomuus, kun olemme etäällä. Tästä syystä haluan olla lähellä. Olen ottanut etäisyyttä, jotta kuulisin aidosti, mitä minä haluan. En tarvitse toista ihmistä ollakseni turvassa. Kyseinen mies opettaa minua itsenäisyyteen, löytämään turvan itsestäni ja omien rajojen asettamista.
Vahvistun päivä päivältä enemmän, mikä auttaa kuulemaan itseäni ja kulkemaan rohkeasti omaa polkuani. En enää tarvitse toisia ihmisiä kannattelemaan, vaan tuomaan elämääni iloa, kun tiedän olevani itseni turvassa. Silloin minulla ei ole hätää, vaikka on vastoinkäymisiä. Voin luottaa siihen, että apua on saatavilla, jos omat voimat eivät riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti