Antaudun

Mietin elämääni ja sitä, miten kaikki kietoutuu yhteen. Kirjoittelin siitä, mutta en sitä julkaissut ainakaan toistaiseksi. Sitä kautta minulle aukesi oivallus. Monissa asioissa pyrin kontrolloimaan kaikkea ja haluan asioiden menevän juuri minun tavallani. En heittäydy ja ota riskejä. Oivallus tuli uudella tasolla.

Olen miettinyt myös sitä, että mieleni haluaa jotakin, mutta sydämeni hyvin maanläheisiä asioita. Minun on vaikea antautua sydämeni tahdolle. Ei, en halua tylsää elämää. Mitä se sellainen on, jos elämäni onkin arkisia asioita? Osa minusta toki haluaa niitäkin asioita, mutta koen joutuvani luopumaan jostakin. Se on se vaikeampi osuus.

Tänään vain tuli olo, että haluan todellakin antautua kulkemaan omaa sydämeni polkua. Olen sitä halunnutkin kulkea, mutta en aina mielen tasolla ole halunnut sitä, mitä sydämeni on kokenut tarvitsevansa. Koen tulleeni siihen pisteeseen, että olisin valmis. Ehkä mielen asioidenkin aika tulee, mutta nyt ei ole sen aika.

Lopulta päähäni tuli vain ajatus antautumisesta. Antaudun elämälle ja kaikelle sille mitä tarvitsen. Kuulen jo melko hyvin tarpeeni, mutta vastustan sitä. Entä jos sittenkin olen väärässä? Enhän minä näin voi tehdä? Enkö minä kuulu mihinkään, kun en taaskaan sovi tähän muottiin? Tätä tylsääkö elämää minulle tarjotaan? Mielenpölinää, jonka haluaisin jättää omaan arvooni. Tiedän, että kontrollista luopumalla elämä tuo ihmeitä eteeni, mutta silti koen saavani vain tylsiä asioita. Ehkä ajatteluni on antanut luvan paeta asioita eikä mennä kohti omaa unelmaani, jota kuitenkin haluan.

Nyt elämäni kaipaa muutoksia muutamalla osa-alueella. Vaikka jokin ääni sisälläni vastustaa niitä, menen sydämeni reittiä. Elämäni lasten kanssa kaipaa muutosta kuin myös suhtautuminen kehooni.

Mieleni kaipaa paljon miestä, mutta sydän ei. Olisin valmis tapaamaan uusia ihmisiä ja ennen kaikkea miehiä, mutta seurusteluun en vielä ole valmis. Toivon elämän heittävät eteeni juuri sellaisia ihmisiä, joita kaipaan elämääni nyt.

Monesti yksinäisyys, hylkäämiset jne... huutavat ihmisiä elämääni, jotta en joutuisi kokemaan kaikkea tuskaa. Todellisuudessa sydän haluaa olla yksin ja kohdata tunteet eikä paeta niitä mihinkään. Ihmisiä sydän kyllä haluaa, mutta ei paikkaamaan jotakin tai auttamaan pakenemista.

Nämä ovat tämän hetken ajatuksia antautumisesta ja itseni kuuntelemisesta ja oman polun kulkemisesta.