Olen ollut lähes koko elämän hukassa tunteideni kanssa, mutta nyt isoja muutoksia on tapahtunut. Tunteet ovat tällä hetkellä nousseet pöydälle toisesta näkökulmasta, kuinka siedän toisten tunteita ja sitä, mitä ne herättävät minussa.
Minä pelkään toisten ihmisten tunteita tai oikeastaan sitä, mitä ne minussa saavat aikaan. Pelkään omaa avuttomuutta toisten tunteiden edessä. Mielelläni otan rauhoittelijan tai tukijan roolin, jotta tunteet saataisiin lakaistua maton alle. Haluan mahdollisimman nopeasti pois tilanteesta, jotta pääsisin takaisin mukavuusalueelle. Koen turvattomuutta.
Nyt opettelen antamaan toiselle tilaa tuntea sitä, mitä hän tuntee. Samalla voin olla omassa tunteessani. Minun ei tarvitse muuttaa tilannetta tai pyrkiä ratkomaan mitään, vaan voin vain olla. Minun ei myöskään tarvitse huolehtia toisesta, vaan antaa toiselle tila olla tunteidensa äärellä. Aiemmin halusin heti kysellä, missä mennään ja onko kaikki hyvin. Toki näinkin on joskus hyvä tehdä, mutta liiallinen huolehtiminen ja tukeminen ei ole oikein. En ole vastuussa toisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti