Yöllä kirjoittu.
Tänään ollut erityisen vaikea päivä rauhoittua. Olen kaivannut liikettä, vaikka oikeasti olisin tarvinnut pysähtymistä. Tiedostin tarpeeni, mutta lähdin levottomuuden ohjaamana kohti liikettä. Lopulta siitä seurasi lisää levottomuutta. En päässyt pakenemaan todellisia tarpeitani ja nyt sitten pyörin sängyssä.
Olen kokenut tänään olevani erityisen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mikä luultavasti on syynä levottomuuteen. En osaa rauhoittua siihen, että rakastan elämääni. Tuntuu vaikealta ajatukselta, että olen luonut elämäni itse. Oikeasti? Onko mahdollista olla onnellinen "yksin"? En vielä pystynyt antaa itselleni tuntea tätä onnellisuutta täysin rinnoin, koska en ole pystynyt sisäistämään tätä kaikkea.
Olen kokenut tänään myös suurta rakkautta, että elämässäni on ihminen, joka hyväksyy minut juuri tällaisena. Hän kunnioittaa ja arvostaa minua eikä odota minulta mitään. Minä välitä, arvostan ja rakastan häntä.
Rintakehääni painaa. Haluaisin itkeä ja päästää rakkauteni täysin valloilleen. Tätä olen halunnut, kaivannut ja nyt saanut. Haluan myös nauttia tästä tunteesta. Antaa onnellisuudelleni ja rakkaudelle tilaa. Pelon on aika mennä ja antaa tila uudelle. Elämäni ei rakennut tämän ihmisen varaan, joten ei ole syytä pelätä menettämistä. Minun ei tarvitse enää suojella itseäni. Järki tietää, mutta tunne tulee hieman perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti