Koen ensimmäistä kertaa elämässäni pyyteetöntä rakkautta. En ole varma onko rakkaus aivan oikea sana, mutta jotakin sen tapaista. Koen että minut hyväksytään juuri tällaisena kuin olen. Minulta ei odoteta mitään eikä toivota mitään. Saan vain olla minä. Minua ei myöskään arvostella tai tuomita, vaan hyväksytään juuri tällaisena kuin olen. Minua ei haluta omia tai sitoa mihinkään, vaan saan elää omannäköistä elämää.
Minulle tällainen kohtelu on uutta. En voi käsittää, että tällaistakin voi olla. Se tuntuu tosi hyvälle. Tiedän nyt mitä jatkossakin haluan. Olen sanallisella tasolla tiennyt asia, mutta nyt olen saanut kokea, mitä se oikeasti tarkoittaa. Suunta on oikea.
Näiden asioiden hyväksyminen on helpompaa minulle, koska me emme ole suhteessa eikä meille tule suhdetta. Suhteessa joudun ehkä käymään vielä syvemmällä tasolla läpi, ettei toista voi omistaa eikä sitoa. Nyt se on minulle päivänselvää. Toki siihen vaikuttaa toinen henkilö ja minkälaiseksi koen oloni hänen kanssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti