Taas näitä, että järki ymmärtää, mutta tunne kertoo omaa kieltänsä. Ymmärrän, ettei muiden tarvitse minua miellyttää. Kun he ilmaisevat jollakin tavalla erillisyyttään, minussa nousee kiukku. En kestä, että he ovat eri mieltä tai tekevät asiat omalla tavallaan. Tilanne saa minussa myös neuvottomuutta aikaiseksi. En ole tottunut erillisyyteen eikä minulla ole mallia, kuinka suhtautua siihen. Mieleni haluaa sellaisissa tilanteissa vastatoimenpiteisiin. Jos et ole sellainen kuin haluan tai et tee, mitä haluan, minä teen tai sanon jotakin.
Olen oppinut, että asioihin olisi reagoitava. Kaipa minä loukkaannun tilanteessa ja haluan osoittaa tuon loukkauksen. En pysty vain nielemään, että toinen ei ole kuin minä. Koen huonommuutta, kun emme voi sulautua yhteen. En voi olla vain kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska minuun sattuu.
Minun on näköjään opittava taas erillisyydestä ja opittava nöyrtymään. En voi kaikkea hallita enkä kaikelle tehdä mitään. On vain hyväksyttävä, että asia on näin ja se sattuu minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti