maanantai 5. helmikuuta 2018

Oman voimaan nousemisen varjopuolia

Kirjoitettuani edellisen postauksen minussa nousi pelko. Miten toinen ihminen reagoi ajatuksiini? Tajusin, etten tarvitse enää toista ihmistä läheisriippuvuutta tukemaan. Olen valmis päästämään siitä irti. Olen valmis nousemaan omaan voimaani ja myös olemaan toiselle siitä rehellinen. Minulla on voimaa olla mieluummin yksin kuin miellyttää toista. Siitä tässä viime kädessä on kyse.

Tiedän, että rehellisyyteni saattaa satuttaa toista ja aiheuttaa hänessä alemmuuden tunteita. Se minua pelottaakin. Kuvitteleeko hän minun nousevan hänen yläpuolelleen? Kyse ei mielestäni ole siitä, vaan olen pääsemässä läheisriippuvuuden yläpuolelle. Se ei enää hallitse minua eikä minun siksi tarvitse miellyttää muita. 

Nämä pelkoni nousevat menneisyydestäni. Olen toisinaan saanut kuulla olevani itsekäs ja että pidän itseäni toisten yläpuolella. Myönnän niissä olleen jotakin perää, koska olen tarvinnut vahvaa kuorta näille asioille, jotta olen uskaltanut tehdä tarvittavia asioita elämässä. Saamani kommentit asioista ovat saaneet minut pelkäämään samoja kommenteja. En todellisuudessa halua olla toisten yläpuolella tai negatiivisessa mielessä itsekäs. Ymmärrän kuitenkin sen, että sellainen viesti voi välittyä, kun on omassa voimassaan. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu vahvuus ja itsensä arvostaminen, joten tällaiset piirteet voidaan tulkita väärin. 

Kaikesta huolimatta olen valmis astumaan minulle kuuluviin saappaisiin. Haluan kuunnella sydäntäni ja elää sen mukaan. Jos joku ei sitä kestä, voi hän valita toiset ihmiset ympärilleen. Minussa on voima ja minulla on oikeus olla voimissani ja sen oikeuden aion käyttää vihdoin ja viimein. Kestän kyllä muiden tuhahtelut eikä minun tarvitse heitä kannatella. Käytän sen energian omassa voimassa pysymiseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti