Tänään taas minulla on ollut kova tarve olla ihmisten kanssa. Yritin jotakin ohjelmaa itselleni järjestää, mutta ne eivät saaneet tuulta alleen. Hyvä niin, koska nyt minulla oli taas mahdollisuus pysähtyä kuuntelemaan omia tarpeitani. Todellisuudessa tarpeeni lepoon ja rauhalliseen olemiseen oli suurempi kuin saada ihmisiä ympärille. En olisi jaksanut aidosti olla heidän kanssaan. Päätöstäni illalla testattiin, kun minulle tarjoutui mahdollisuuteen saada seuraa. Pohdin useita vaihtoehtoja, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja antaa aikaa itselleni.
Tämän viikonlopun aikana oivalsin yhden tarkoituksen sille, miksi minulle ei nyt tule ihmisiä elämään. Jos niitä olisi paljon, unohtaisin kuunnella omia todellisia tarpeitani. Kadotan helposti ihmisten läsnäollessa itseni. Kun minulla on paljon aikaa itselleni, pystyn paremmin kuulemaan todelliset tarpeeni. Se tosin vaikeuttaa ei sanomista muille, koska pelkään, että seuraavaan mukavaan hetkeen ystävien kanssa on pitkä aika. Todellisuudessa voi olla niin, että sitten ihmisiä alkaa tulla elämään, kun löydän omat tarpeeni ja rajani.
Oivalsin todella omien tarpeiden kuuntelemisen merkityksen ja rajojen asettamisen. Se ei ole helppoa, mutta sitä minä kaipaan ja sille tielle vahvasti olen menossa. Minun on ollut vaikea myöntää levon tarvetta sekä tarvetta olla yksin. Niitä ei tämä yhteiskunta arvosta ja siksi niiden salliminen minulle on ollut vaikeaa. Haluan olla energinen ja jaksava, joten palautumiselle on annettava aikaa. En ole huono ihminen, vaikka viihdyn yksin tai tarvitse aikaa ladata itseni.
Täytyn kiitollisuudesta, kun olen tehnyt itselleni näin isoja ja tärkeitä oivalluksia, päätöksiä ja muutoksia. Nämä eivät ole minulle helppoja, mutta uskon, että näiden askeleiden ottaminen helpottaa jatkossa itseni kuuntelemista. Askel kohti itseä ja omaa voimaa taas otettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti