Erillisyyteni tuli päivänvaloon ja aukaisee asioita uudella tavalla. Monet asiat elämässäni tuovat haasteita juuri siksi, että äitini on takertunut minuun eikä antanut minun eriytyä. Kiukkuni, pelkoni ja uhat linkittyvät erillisyyden kautta yhteen.
Pelkään eriytyä, koska minua ei ole kannustettu siihen. Erilaisuus kaikissa muodoissa on jollakin tasolla pelottavaa, koska se kertoo erillisyydestä. Ennen kaikkea minua pelottaa, jos ollaan eri mieltä asioista. Mitä enemmän tunnetta on mukana, sen vaikeampaa on olla eri mieltä. Pelkään tulla hylätyksi, koska oma voima puuttuu. Voimaa on löytynyt, mutta vielä se horjuu.
Eriytyminen on minulle uhka, koska se voi johtaa hylkäämisen tai ainakin hylkäämisen kokemukseen. Minulla ei ole ollut keinoja käsitellä hylkäämistä. Niitä kokemuksia minulla on paljon, joten niiden nouseminen pintaan on pelottavaa ja siksi koen eriytymisen uhkana.
Kiukkuni taas nousee sitä, että joku ei ole "sulautunut" minuun tai yrittää irrottautua siitä. Tulee riittämätön olo, kun en onnistu olemaan yhtä. Minulle on luonnollista olla takertunut toiseen ja siksi yritän ylläpitää tasapainoa sen suhteen. Ajattelu on vääristynyt, mutta minulle luonnollinen. Kiukku nousee myös siitä, että en saa mitä haluan, koska sekin vahvistaa erillisyyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti