Olen arvokas ja tärkeä, vaikka koen yksinäisyyttä, hylkäämistä ja ulkopuolisuutta

Kertaus on opintojen äiti. Välillä tuntuu, että levy on jäänyt pyörimään päälle elämässäni. Olen siis kerrannut, kerrannut ja taas kerrannut. Tein mitä tahansa, kohtaan yksinjäämisen ja ulkopuolisuuden tunteita uudelleen ja uudelleen. 

Toistot ovat alkaneet tuoda tulosta. Olen alkanut saada etäisyyttä hylkäämisiin ja ulkopuolisuuden tunteisiin. Edelleen se kirpaisee, mutta välillä pystyn hymyilemään. Ymmärrän, että minulla on aika kohdata asia, käsitellä ja päästää irti. En saa haluamiani ihmissuhteita ennen kuin pääsen näiden asioiden kanssa eteenpäin. Nyt olen siihen valmis ja siksi minulle tarjotaan mahdollisuuksia kasvaa. Minä kiitän ja kasvan :)

Kohtaan mahdollisen vihan ja sen takana olevan surun, joka nousee yksinjäämisestä. Kohtaan odotukseni ja toiveeni. Lopulta päästän irti tunteistani ja jatkan elämää. Olen arvokas ja tärkeä kaikesta huolimatta. Minun arvoani ei mitata tällaisilla asioilla.