Pidemmän aikaan olen kypsytellyt ajatusta siitä, kuinka jään murehtimaan huonosti menneitä asioita. En ole aiemmin tunnistanut kyseistä piirrettä itsessäni. Olen jopa vähätellyt kyseistä ominaisuutta. Todellisuudessa tämä piirre on minussa hallitseva etenkin terveyteen liittyvissä asioissa ja muissa minulle tärkeiswä asioissa. Koska pyrin täydellisyyteen, jää aina jotakin jossiteltavaa. Tästä syystä todennäköisesti keskityn aina epäkohtiin enkä siihen mikä on hyvin.
Nyt päätin päästää tästä ominaisuudesta irti. Jos jokin asia ei mene putkeen, en keskity siihen. Jatkan elämää niillä vaihtoehdoilla, joita minulla sillä hetkellä on. Monesta asiasta olen selvinnyt monesti aiemminkin, joten miksi en nytkin.
Murehtiminen vie voimavaroja. Mihin kivaan voinkaan käyttää tästä vapautuneen energian? Läsnäoloon ja sitä kautta nähdä elämässä uusia asioita. Voin nähdä elämän kauneutta. Voin mennä lähemmäksi unelmiani. Voin vapautua entistä enemmän elämään ja nauttia elämästä. Joskus asioiden pohtiminen negatiivisesta näkökulmasta ja murehtimenkin ovat ok, mutta ne ovat poikkeuksia. Nyt keskityn muuhun. Uskon, että asioilla on tapana järjestyä. Elämässäni ei ole montaa asiaa, joita olisin oikeasti katunut eli murehtiminen tuntuu usein tarpeettomalta.
Täytyy vielä lisätä, että tänne todennäköisesti jonkin verran kirjoitan murehtien. Sen sallin itselleni, mutta asioiden vatvomista en. Näitä voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta suunta on kohti vapaampaa ja positiivisempaa minää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti