Olen tehnyt itselleni ison päätöksen. Voisin sanoa, että vaikean, mutta ei se ollut vaikea. Otin riskin tulla hylätyksi, koska hylkäsin ystäväni - ainakin toistaiseksi.
Kirjoittelen edelleen samaisesta ystävästä, josta olen aiemminkin kirjoitellut viime aikoina. Olet laittanut hänelle rajoja, koska en ole kokenut oloani hyväksi hänen seurassaan. Hän ei niistä ole piitannut. En ole pitänyt niistä kiinni, koska en ole ymmärtänyt, että hän rikkoo rajojani. Ymmärsin asian vasta, kun aloin voida huonosti hänen kanssaan.
Laitoin uudelleen rajoja, koska en aina jaksa keskustella syvällisiä asioita. Hän halusi ymmärtää taas minua ja selvittelimme asiaa pitkään. Kuvittelin asian olevan selvä, kun hän taas viestitti ajatuksistaan. Päätin laittaa asialle pisteen. Haluan etäisyyttä. En koe tarpeelliseksi jatkuvasti olla asettamassa rajoja. En ole nähnyt merkkejä siitä, että hän olisi niitä juurikaan kunnioittanut, kun niitä asetin. Haluan käyttää energiani muihin asioihin kuin selvitellä muille, mitä haluan.
Olen voinut hyvin ratkaisustani huolimatta. Jonkinlainen hylkäämisen pelko on taka-alalla, mutta aion päätöksessäni pysyä. Sitten kun tuntuu hyvältä nähdä häntä, sitten olen yhteydessä.
Päädyin tällaiseen ratkaisuun, koska vihan noustessa pintaa ihan mistä tahansa asiasta, tuli ystäväni silloin mieleen. Jollakin tavalla yhdistän hänet toiseen ihmiseen, joka selvästikin haluaa vain hyötyä. En silti ajattele ystäväni haluavan hyötyä minusta suoranaisesti, vaan hän hakee omia rajojaan. En suostu olemaan hänen harjoitteluvastustajansa. En anna hänen ylittää rajojani siksi, että hän etsii omia rajojaan.
En tiedä, mihin kaikki tämä johtaa. En vain enää halua edes pienessä määrin kokea huonoa oloa toisten seurassa. Sen aika on ohi. Rajoja etsin, mutta aikanaan ne löytyvät, kun vain jaksan yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti