Jouluna on tullut ajatuksia, vaikka en ole yrittänyt miettiä syvällisiä.
Äitini on ollut viettämässä kanssamme joulua. Katsoessani äitini toimintaa ymmärrän itseäni entistä enemmän. Ymmärrän etenkin pelkojani paremmin. Äiti varoittelee lapsiani usein. Hän vähintäänkin kehottaa olemaan varovainen. Tällä hän viittaa varoihin, jotka aiheuttavat pelkoa. Jatkuva vaaroista varoittelu antaa kuvan maailman olevan turvaton paikka.
Ymmärrän äidin toiminnan nousevan omista peloista. Nyt näen aiempaa selkeämmin, miten nämä ovat yhteydessä minuun. Äidin pelot siirtyvät minuun, kun hän varoittelee.
En osaa olla vihainen asiasta. Enemmänkin minua harmittaa, että hänelläkin on paljon pelkoja. Uskon hänen käyttäytymisessä myös julkisissa paikoissa heijastavat pelkoja. Hän monesti haluaa tarjota kahvilassa. Hän ei mene itse maksamaan, vaan antaa minulle rahat, että käyn maksamassa. Hän ei uskalla olla oma itsensä, vaan välttelee julkisissa paikoissa olevansa näkyvä.
Toinen joulun aikana mieleen noussut asia oli ystäväni ja etäisyyden tarve häneen. Uskon tarvitsevani etäisyyttä häneen, koska hän vaikuttaa liikaa mielipiteisiini, ajatuksiini ja tunteisiini. Hän käy samoja asioita läpi kuin minä. Yhdessä pohtimalla minä hukun hänen ajatuksiin, vaikka hän ei ajatuksiaan minulle tuputa. Olen liian herkkä vaikutteille ja se on yksi syy, etten voi nyt nähdä häntä.
Tavaroita järjestellessäni löysin yhden kuvan minusta ja miehestäni muutaman vuoden seurustelun jälkeen. Kävi sääliksi meitä. Minä olin niin pelokkaan näköinen ja mies ryhdittömän näköinen. Miehestä tuli alistettu ja iloton fiilis. Lievästi ahdisti. En halua tällaista. Ensimmäinen ajatus oli, että mitenkä tilanteeseen voi vaikuttaa, jos tällaista on ollut aina?
Täytyy jutella asiasta miehen kanssa, kuinka hän näkee tilanteen. Aika pelottava ajatus matkasta, mitä tästä tulee. Joko eromatkasta tai onnettomasta elämästä onnelliseen elämään miehen kanssa. En haluan nähdä meitä tuollaisina kuin kuvassa näin. Muutoksia siis on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti