Terveydentilani on taas ollut hieman huonompi. Olen ollut vihainen. Pelkkä terveydentilamuutokset voivat itsessään toki saada vihaa aikaiseksi, mutta tunnustelin, josko kyse olisi jostakin muusta.
Viha sain minussa aikaiseksi vihan hyvää ystävääni kohtaan. Juuri sitä joka tietää minusta eniten ja jonka kanssa olen pohdiskellut elämää.
Hän on selvästikin menossa sellaiseen suuntaan, johon en halua mennä. Vaikka hän ei ole suoraan sanonut, ettei ystävyyteni kelpaa, tunnen, että minun pitäisi olla erilainen. Tämä johtuu siitä, että hän pudottelee ihmisiä elämästään pois, jos he eivät täytä hänen toiveitaan. On myös ihmisiä hänen elämässään, joita hän pitää siinä, jotta voisi itse oppia jotakin. Koen olevani jälkimmäistä ryhmää. En halua olla vain muita varten. Ymmärrän toki, että molempien on saatava suhteesta jotain, mutta hänen tapansa puhua saa minut olemaan varuillani.
Tulen vihaiseksi, kun ajattelen, etten kelpaa tällaisena. Sekään ei tee tilanteesta yhtään parempaa, että olisin vain hänen tarpeitaan varten. En halua päästää häntä lähelle, koska en koe ystävyyttämme pyyteettömäksi.
Kun pohdin tätä ystävyyssuhdetta, minulle tulee ajatus uusista ystävistä. Vihastuttaa, että korvaavia ystäviä ei ole eikä kiinnostavia ole nyt lähellä. Minun olisi siis ystävystyttävä uusien ihmisten kanssa. Tuntuu helpommalta pitää kyseistä ihmistä lähellä kuin käyttää aikaa uusiin ihmisiin tutustuessa.
Mitä oikeasti haluan? Haluaisin pitää ystäväni lähellä, mutta luultavasti pidän siksi hänestä kiinni, että elämä ei muuttuisi. Sisimmässä uskon haluavani ottaa etäisyyttä ystävääni. Etäisyyden ei tarvitsisi olla lopullista, mutta haluan olla minä. En voi sitä olla, jos näemme liian usein. Haluan myös ystävystyä uusiin ihmisiin. Se vain tuntuu työläältä, koska pelkään, ettei ystävyyssuhteista tule mitään eli koen olevani yhtä yksin kuin aiemminkin.
Nyt tiedän, mitä haluan tehdä ystävyyssuhteeni kanssa. Pohdin vielä, pitäisikö minun sanoa ystävälleni ajatuksista. Jostakin syystä haluaisin niin tehdä, mutta mitkä ovat motiivini. Haluanko päästä syyllisyydestä vai haluanko, että ystäväni tietää missä mennään? Kertoisinko ystävälleni vain hänen takiaan? Luultavasti kertomisen takana olisi vain häneet kohtistuvat syyt. En siis kertoisi itseäni varten. Toki avoimesti kertomalla voisimme selvittää asioita, koska en usko ystäväni haluavan ajatella, niin kuin koen tilanteemme. Toisaalta en ole velvollinen yksinään selvittelemään välejämme. Hänhän ei ole koskaan ottanut puheeksi ystävyyttämme kuin positiivisesta näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti