Eilinen postaukseni kertoi ystävästäni, johon koen tarvetta ottaa etäisyyttä. Näin tänään kyseistä ihmistä. Pohdin aluksi haluanko nähdä häntä. Suostuin siihen, kun ymmärsin, että pelkään hänen hylkäävän minut.
Ymmärryksestä huolimatta koin oloni vaivaantuneeksi hänen seurassaan. Minulla ei ollut hänelle juurikaan sanottavaa. Kerroin itsestäni jotakin, mutta sekään ei tuntunut hyvältä. Välillemme kehkeytyi jännitettä. Hän yritti provosoida minua, mutta ei lähtenyt siihen mukaan, vaan otin etäisyyttä. Ajatukseni ei kulkenut. En voinut olla oma itseni.
Käymämme keskustelu tilanteesta oli hyvä ja koin, etten lähtenyt tunteen mukaan. Olin ärtynyt, mutta en sitä pystynyt siinä tilanteessa purkamaan. Oloni oli liian epämiellyttävä.
Keskustelumme aikana oloni vahvistui, että tarvitsen etäisyyttä kyseisen ihmiseen. Hän vetää minua omaan maailmaansa. En tiedä tarkalleen mikä hänen oma maailmansa on. Ehkä joudun kohtaamaan hänen kanssaan enemmän ja nopeammin asioita, joita en halua tai en ole valmis. Ehkä hänen maaimansa on itsensä kehittäminen. Se toki kiinnostaa, mutta haluan muutakin elämää.
Kun puhumme jatkuvasti kehittymiseen liittyvistä asioita, koen ärtymystä. En kuuntele silloin itseäni. Vaikka emme näe enää niin usein kuin aiemmin, niin en jaksa jauhaa samaa aihepiiriä jatkuvasti. Luultavasti siksi minulla ei ole mitään sanottavaa, koska en halua keskustella siitä.
Hän monesti katsoo minua pitkään silmiin ja halaa pitkään. En pidä siitä. En ole sanonut asiasta, mutta en myöskään tee asialle mitään. Tänään hän taas katsoi minua silmiin pitkään. Hänen ilmeensä muuttui surulliseksi pitkän silmiin tuijottelun jälkeen. Pohdin, mitä hän silmissäni näki. Vihaa. Vihaa, että hän tekee "pakottaa" minut sellaisiin asioihin, joihin en halua lähteä. Näin katseeni itse tulkitsisin.
Hän pohtii paljon asioita. Koen, että hän analysoi jatkuvasti myös minua ja toimintaani. En halua, että hän tekee niin. En halua kokea olevani terapiassa. En halua hänen hyötyvän minusta, koska koen olevani nyt enemmän antaja kuin saaja. Mielelläni olisin tasapuolisesti molempia. En istu tähän rooliin enkä aio istua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti