Mieleeni on noussut ajatus, että tulkitset monet asiat turhan voimakkaasti. Ajattelen anopista paljon negatiivista. Kaiken anopista lähtevän positiivisen käännän itseäni vastaan. Ei pitäisi olla liian mustavalkoinen. Olen aiemmin ajatellut ihmisistä negatiivista, jos jokin negatiivinen piirre on ollut voimakas.
Pohdin samaa myös miehestäni. Enkö usko hänen voivan rakastaa minua, koska hän on negatiivinen? Kuvittelin päässeeni tästä piirteestä eroon, mutta nyt havahduin tähän.
Ajatusta en jaksa enempää pohtia, vaan jätän sen hautumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti