Välillä tuntuu, että kasvuprosessi etenee hitaasti eikä kasvun merkkejä juurikaan näe. Olen aiemmin maininnut, että olen ilon ja onnellisuuden hetkiä kokenut jatkuvasti enemmän ja enemmän. Nyt olen huomannut edistymistä monissa muissakin asioissa.
Vaikeista asioista puhuminen on helpottunut, vaikka jännittyneisyyttä on usein havaittavissa. Jotkut asiat eivät silti tunnu enää tabuilta eivätkä tuota häpeää, kun puhun niistä. Muutos on iso minulle, koska aiemmin pelkäsin lähestyä ihmisiä eikä avautuminen ollut helppoa.
Minulle mieluisin muutos on ollut naurun vapautuminen. Nauruni on alkanut lähteä syvältä sydämestä. En enää kontrolloi nauramista samalla tavalla kuin aiemmin. Ensimmäisiä kertoja kuullessani nauruani, melkein säikähdin. Nyt olen alkanut nauttia muutoksesta ja toivon tilanteen olevan pysyvä.
Olen nauttinut myös siitä, että vaatimustasoni on laskenut enkä enää ajattele vain itseäni. En enää vaadi vain parasta, vaan arvostan enemmän ihmisten kanssa olemista. Osaan ajatella aidosti muita enkä sitä kuinka hyötyisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti