Työstän parhaillani ajatuksia onnellisuudesta ja ennen kaikkea oikeutta tehdä valintoja oman onnellisuuden eteen.
Elämäni motivaationa on tähän mennessä toiminut toisten ihmisten hyvinvointi. Tärkeää on ollut toisten onni ja tyytyväisyys, poislukien mieheni. Olen alkanut ymmärtää, ettei sellainen motivoi minua enää. Se tuottaa vain ahdistusta.
Haluan elää elämääni niin, että olen onnellinen ja lähimmäiseni myös. Muista en voi kantaa vastuuta. En tietenkään halua toisille pahaa mieltä, mutta joudun pahoittamaan toisen mielen, jotta en toimi vastoin itseäni. Jos minulla on resursseja toisten tukemiseen, teen sen.
Olen alkanut tehdä asioita kuunnellen itseäni. Tuntuu pahalta, että en enää miellytä aina muita. Siitä huolimatta tuntuu hyvältä, etten aina toimi vastoin itseäni.
Eniten mietityttää se, että joudunko vaihtamaan ystäväpiirin. Joudunko hylkäämään entiset ystävät. He eivät enää palvele tarpeitani. Pahalta tuntuu, koska koen kohtelevani ihmisiä kertakäyttötavarana tällöin. Olen myös miettinyt, että näkisin heitä harvemmin. Antaisin näin tilaa uusille ihmissuhteille. Uusien ihmissuhteiden myötä näkisin vanhat ystävyyssuhteet luultavasti toisella tavalla. En kokisi huonommuutta, ahdistusta ja vihaa heidän kanssaan, vaan voisin luoda suhteen uudelleen. En enää olisi heistä riippuvaisia eikä minun tarvitsisi elää heitä varten. Olisihan minulla silloin sellaisia ihmissuhteita, joita ansaitsen. Ehkä muutokseni ei palvelisi vanhassa ihmissuhteessa, mutta sitten elämä jatkuisi taas minulle suotuisammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti