Sain hyvän oivalluksen. Korostan asioita, joita olen jäänyt ilman. Haluan, että ihmiset tulevat nähdyksi ja kuulluksi. Arvostan paljon myös tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
En ole lapsuudessa enkä juurikaan sen jälkeen tullut nähdyksi ja kuulluksi. Tiedän kuinka pahalta se tuntuu, joten en halua aiheuttaa toisille sitä kipua. Yritän huomata muut, jotta he eivät kokisi itseään ulkopuoliseksi tai huonoksi.
Olen lapsuudessa kokenut suurta vääryyttä epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Vanhemmat ovat omalla tavallaan ylempänä kuin lapset, mutta meillä korostettiin vanhempien asemaa. Korostettiin epätasa-arvoa. Lasten näkökulmasta epäoikeudenmukaisuus ei ollut pahasta niin kauan kuin se oli vanhempien edunmukaista. Se teki kipeää enkä itse halua samaa kipua aiheuttaa muille.
Erikoista toisten huomioimisessa on, että lapseni ja mieheni eivät olleet "lempeän" kohteluni piirissä. Lapset luultavasti olen laskenut osaksi minua, joten heitä voi kohdella kuinka vain niin kuin itseänikin.Toisaalta minulla ei ole ollut mallia muunlaisesta kohtelusta. Mieheeni ole purkanut isääni liittyviä vihaa ja katkeruutta.
En voi olla ajattelematta, mitä teen oivalluksenani. Korostan toisinaan liikaa itselle tärkeitä asioita ja kimpaannun, jos itseäni ei kohdella kuten kohtelen toisia. Voisin toisinaan hellittää ja ymmärtää omien traumojen kummittelevan. Minun ei tarvitsisi jokaista pientä asiaa katsoa suurennuslasilla. En vain osaa määritellä, mitkä asiat vaativat tarkempaa käsittelyä. Tartun kaikkeen, ettei minua vain tallota tai pidetä pilkkana. Nyt minulle saatetaan nauraa, kun olen niin tarkka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti