Yksinäisyys

Olen ollut pääsiäisenä ahdistunut ja ahdistus on lisääntynyt päivä päivältä. Haluaisin syödä kovasti herkkuja. Tiedän kaiken johtuvan huomion tarpeesta. Toivoin kovasti, että saisin aikaa mieheni kanssa. Hän ei ole ymmärrettävästä syytä pystynyt sitä tarjoamaan.

Huomion tarpeeni on heijastunut huolestumisena. Olen alkanut murehtia,  etten saa uusia ystäviä. Pelkään jääväni ulkopuoliseksi uudessa ryhmässä, jossa olen osallisena.

Tiedän olevani hyvä, arvokas ja rakastettava tällaisena kuin olen. Silti en tunnetasolla ole asian kanssa sujut. Ehkä kaipaan saavani muilta vastaavaa viestiä vakuuttaakseni itseni. En saa sellaista viestiä,  joten en usko itsekään täysin edellä kirjoittamiini sanoihin.

Kaipaan, että ihmisiä hakeutuisi seuraani ja haluaisivat viettää aikaa kanssani. Kaipaan ihmisiä ympärilleni. Kaipaan hyväksyntää muilta. Kaipaan voida olla minä.

En vain aina osaa olla minä. En tiedä kuka olen. En tiedä mitä haluan. Miten siis voisin olla minä ja hyväksyä itseni tällaisena? Se on edellytys, että luokseni hakeutuisi samanlaisia ihmisiä.

Tuntuu pahalle kokea itsensä yksinäiseksi. Olen yrittänyt avautua ihmisille,  jos se auttaisi. Olen ehdottanut kahvittelua mukaville ihmisille, joihin haluaisin tutustua. Kai nämä ovat askelia oikeaan suuntaan, mutta janoan enemmän ja syvällisempää. Keinoni ovat vähissä.

Tiedän ajan auttavan asiaan, mutta montako vuotta täytyy odottaa. Olen jo monta vuotta kaivannut tätä ja tehnyt töitä asioiden eteen. Milloin minä saan oman ystäväpiirini? Ystäviä minulla on, mutta vielä olisi ystäville tilaa ja ennen kaikkea perheystäville.

Pari ajatusta minulle nousi mieleen
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
- Tässä tapauksessa epävarmana ja itseäni etsivänä
Tutustu itseesi.
- Sitä teen kokoajan.
Mene rohkeasti uusiin tilanteisiin
- Tässä on tsemppaamista.
Hakeudu (uusien) ihmisten seuraan ja opettele sosiaalistakanssakäymistä
- Pelkään mokaavani ja sen takia menettäväni uusia ihmisiä. Pelkään myös sitä, että yritän ja yritän, mutta se ei johda mihinkään. Pelkään kuinka selviän jatkuvat pettymykset. Ehkäpä lapsuuden pettymykset tulevat mieleen. Liekö tässä nyt opettelen kyseistä asiaa. Kiinnostavia ihmisiä ei ole paljon, joten luopuminen tuntuu vaikealta, jos olen tsempannut ja saanut ilmaistuani kiinnostuksen ystävyyssuhteista. Tässä lienee nyt asian ydin. Pelko, että häpäisen itseni