Minulle hyvä asiat ovat vaikeita. Minun on vaikea sanoa, mitä haluan ja mistä pidän. Kuulumisia kysyttäessä kerron mielelläni ikävistä ja vaikeista asioista. Eihän minulla ole oikeutta onneen. En halua omalla ilolla pahoittaa toisten miltä. Minulle tulee herkästi paha mieli, kun toinen kertoo ihanista asioista. Tiedän miltä tuntuu kuulla hyvistä asioista, joten en halua toisille samaa.
Haluan heittää yllä kirjoittamani asiat romukoppaan. Teen sillä vain itselleni pahan olon. En tarvitse jatkuvaa pahaa oloa. Se ei vie minua eteenpäin.
Minulla on oikeus iloon, onnellisuuteen ja hyvään oloon. Saan nauttia elämästä, kun vielä voin. Saan näyttää sen ulospäin. Minulla on oikeus pyytää ihania asioita muilta. Minulla on oikeus oman onnellisuuden vuoksi pyytää apua. Minulla on oikeus asettaa omat tarpeeni toisten tarpeiden edelle.
Olen tavannut itselleni sopivan terapeutin. Minun oli vaikea olla häneen yhteydessä ja pyytää häntä terapeutiksi. Minua hävetti myöntää, että tämä ihminen kuuli minut. Minun oli vaikea myöntää, että tuo ihminen voisi antaa minulle sitä mitä tarvitsin. Toki pelkäsin hylkäämistä myös, mutta ennen kaikkea pelkäsin myöntää, että ansaitsen onnen ja hän voisi auttaa minua sillä tiellä.
Toinen asia elämässä, jossa onnen ansaitseminen tuntuu vaikealta on seksi. En enää ajattele, että vain toisen tarpeita on väliä. Silti tuntuu vaikealta ajatella, että ansaitsen hyvää. Minäkin saan nauttia. Minua hävettää myöntää, että haluan hyvää ja ansaitsen sen. Ajatuksen tasolla olen sujut, mutta kontrolli estää nauttimisen.
Onnellisuus ajattelu kiteytyy hyvin lapsiini. En aiemmin ymmärtänyt kiukkua lapsia kohtaan. Lapset ovat toivottuja, mutta en silti osannut nauttia heistä. Minulla ei ollut oikeutta siihen. Näin aina kaikki ikävät asia heihin liittyen. En pystynyt nauttimaan lapsista, koska en uskaltanut ja saanut. Elämä on onneksi mennyt eteenpäin ja olen mennyt oikeaan suuntaan. Saan rakastaa heitä, iloita heistä, tuntea ylpeyttä ja saan olla onnellinen heidän kanssaan.
Huh, miten isosta asiasta tässä on kyse. Oikeus onnellisuuteen vaikuttaa kaikkeen. Haluan luopua vielä tunnetasolla ajatuksesta, etten ansaitse onnea. Uskon sen vapauttavan minut monella tasolla. Eihän muutos voi olla vaikuttamatta siihen, että näen asiat aivan uudella tavalla ja minusta itsestäni tulee onnellisempi, kun en pidä negatiivisista tunteistani kiinni liiaksi. Minulla on hyvä olo jo siitä, että tiedän tunnetason käsittelyn olevan menossa. Nyt vain odottavan vapauttavaa itkua. Tervetuloa itku ja uusi minä! En malta odottaa sinua. Tiedän, että tulet, kun sen aika on. Nähdään pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti