Toinen tärkeä asia minulle tällä hetkellä on puhua ja elää sydämestä käsin. Olen rohkaistunut puhumaan asioista kovastikin. En pelkää sanoa, mitä mielessä on. En enää pelkää toisen reaktioita, jos sanon jotakin. On silti asia, jonka ilmaiseminen ei ole helppoa. Hyvistä asioista puhuminen ei vieläkään tule luonnostaan. En aiemmin nähnyt paljon hyviä asioita, joten niistä ei ole ollut tarve puhua. Tilanne on alkanut muuttua.
Olen alkanut tuntea, mitä sydämeni haluaa ja mitä se tuntee. Omista unelmista puhuminen on helpottunut, mutta toisten kehuminen tai toisille hyvien asioiden sanominen on vaikeaa. Rakkaudesta ja siihen liittyvistä asioista puhuminen meinaa jäädä kurkkuun kiinni. Puhun toki lapsilleni rakastavani heitä, mutta ei sekään aivan luonnollisesti monesti tule.
Tänään yhdelle lapselle puhuessani rakkauden, kosketuksen, sylin ja halausten tärkeydestä ymmärsin, että näistä asioista haluan enemmän puhua. Haluan niiden myös näkyvän meidän arjessa. Se vain jännittää ja siksi se ei tunnu luonnolliselta. Jännittää näyttää, että tätä minä oikeasti olen. Hyväksytkö minun tällaisenakin? Kyllä, minä hyväksyn itseni tällaisena ja se riittää. Minun ei tarvitse odottaa toisen hyväksyntää.
Sekä rakkaudesta puhuminen että sen näyttäminen muille on asia, johon haluan muutosta. On toki ihmisiä, joita lähestyn lämpimällä tavalla. Toivoisin kuitenkin sitä, että voin lähestyä ihmisiä lämpimästi ajattelematta, miten he tilanteen kokevat. Tärkeintä olisi se, että toimisin siten niin kuin parhaimmaksi itse koen. On sitten toisen vastuulla, mikä heistä tuntuu hyvälle ja kuinka hän vastaavat minun lämpimään lähestymiseen. Haluan voida elää niin kuin sisimmässäni haluan. Haluan näyttää lämpimän, herkän ja sydämellisen puoleni, koska sitä minä olen ytimessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti