Olen päätöksenteon edessä. Mietin palveleeko eräs asia minua enää. Tiedän, että olen tehnyt paljon asioita sen eteen. Olen ylittänyt itseni konfrontoimalla asiaan kuuluvia. Silti koen, etten saa sitä, mitä ajattelen tarvitsevani. Pelkään päästää irti, koska tarvitsen kovasti sitä, mitä kyseinen asia minulle edustaa. Hakkaan päätä seinään. Ahdistun ja olen peloissani. Pelkään jääväni tyhjän päälle.
Haen paljon tukea muilta päätökseeni. Tunnistan toimintamallin aiemmista elämäni tilanteista. Silloin hain hyväksyntää ratkaisulleni. Tiedän mitä sydämeni haluaa, mutta en uskalla sitä kuunnella. Kaipaan muiden tukea ja kannustusta.
Kuinka selviän, jos päästän irti ja "jään yksin"? Kuka minua auttaa sitten? Mitä sitten teen, jos päästän irti? Olenko tyhjiössä? Miten asiat siitä etenevät? Tuntematon pelottaa.
Voisinko ajatella, että olen väärässä? Voisinko sittenkin irtipäästämällä päästä haluttuun tulokseen? Reitti ei välttämättä ole sama kuin olin ajatellut sen olevan, mutta lopputulos voi silti olla. Uskallanko heittäytyä? Uskallanko luottaa? Kantaako elämä? Uskallan heittäytyä, uskallan luottaa ja uskon elämän kantavan, mutta pelko ei silti poistu. Vasta sitten poistuu, kun näen, mitä irtipäästämällä saan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti