Elämä vie minua hurjaa vauhtia kohti omaa polkuani ja ydintä. Huomaan, että elämässäni on jatkuvasti enemmän ja enemmän tilanteita, etten voi toimia vastoin itseäni. Tiedän myös paremmin mitä haluan. Kaikista parasta on se, että teen niin kuin sydän sanoo.
En enää pelkää sanoa ihmisille, mitä ajattelen. Uskallan kohdata vaikeitakin tilanteita enkä enää pakene niitä. On ihanaa, että olen pystynyt ratkomaan asioita ottamalla asioita puheeksi. Olen myös rohkaistunut näyttämään heikkouteni, tunteeni ja tarpeeni. Koen vapautta olla minä. Enää minulta ei mene iso määrä voimia siihen, että pelkään näyttää kuka olen. Aiemmin hyvienkin asioiden sanominen tuntui vaikealta. Se ei vielä tule aivan luonnollisesti, mutta nyt en vaan voi olla sanomatta. Jostakin aina löytyy voima ja rohkeus paljastaa sisimpäni.
Tiedän että mitä enemmän tätä polkua tallaan sitä vaikeampi on kätkeä asioita sisääni. Se käy yhä mahdottomammaksi. Olen kiitollinen siitä. Se, että olen minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti