Wow kuinka mielenkiintoista. Olen työstänyt pelkoa, turvattomuutta, ahdistusta ja pakkoajatuksia. Tässä vain pieni siivu siitä työskentelystä. Kokosin tilanteita, jotka minussa aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa.
Ahdistun, kun ihmiset ovat kanssani erimieltä. Pelkään, etten kelpaa tällaisena kuin olen. Tiedän, että hylkääminen on parempi ratkaisu, jos minua ei voi hyväksyä tällaisena. Ei siis ole syytä pelätä, koska se on minun parhaakseni. Ajatuksen tasolla voin hyväksyä, että olemme eri mieltä. Ne ovat vain mielipiteitä. Sillä ei määritellä kenenkään arvoa.
Toisten ihmisten viha pelottaa minua myös. Tähän pätee samat asiat kuin edellä. Viha on vain tunne. Toki jos se muuttuu fyysiseksi tai henkisesti, asia on eri. Muuten se on vain tunne eikä se tee mitään. Meillä on oikeus tunteisiin.
Epämukavuusalueella oleminen nostaa minussa ahdistusta. Entä jos teen väärin? Entä jos en kelpaa? Haluan oppia hyväksymään rajallisuuteni, heikkouteni ja virheeni. Nämäkään asiat eivät määrittele arvoani. Ne kertovat lähinnä siitä, että en jotakin osaa, jos epäonnistun. Kaikkea ei voi tehdä oikein tai väärin. On myös erilaisia tapoja tehdä asioita. Voin aina tarvittaessa pyytää apua. Se ei ole heikkouden merkki. Minun on kuitenkin syytä muistaa, kantaa vastuu eikä takertua liikaa toisiin ihmisiin. Virheiden tai epäonnistumisten jälkeen on hyvä myöntää virheeni ja rajallisuuteni sekä kohdata siihen liittyvät tunteeni ja sitten päästää niistä irti. Elämä jatkuu. Uskon oppineeni siitä ja sehän on tärkeintä.
Ahdistusta ja pelkoa aiheuttaa myös terveyteen ja kehooni liittyvät asiat. Pelkään aiheuttaneeni itselle jotakin tai pelkään kipua ja sitä, etten selviä. Pelkään myös kehoni muutoksia. Kelpaanko tällaisena kuin olen? Olen nyt selvinnyt niin monesta asiasta, että selviän jatkossakin. Tiedän järjellä kelpaavani tällaisena, joten ei syytä huoleen. Voin aina pyytää läheisiä tueksi, jos pelottaa. Yksin ei tarvitse selvitä.
Vielä viimeinen ahdistusta ja jopa pelkoa aiheuttava asia on heikkouksieni ja joissakin tilanteissa tunteideni tuleminen näkyväksi. Olen yrittänyt piilotella niitä, koska niitä ei ole koskaan nähty. Tähänkin liittynee se, että hyväksytäänkö minut tällaisena kuin olen. Jos tarkkoja ollaan, niin hyväksynkö itseni sellaisena kuin olen. Viimeaikoina juuri nämä puoleni ovat tulleet näkyviksi ja niistä on seurannut äänettömästi hyvää. Se on tehnyt kipeää, mutta ollut sen arvoista. Tätä asiaa haluan käsitellä lisää toisessa postauksessa.
Nämä olisi voinut niputtaa yhteen, mutta minulle oli tärkeää käydä jokainen asia erikseen. Päällimmäiseksi näistä kaikista jäi itseni hyväksyminen sellaisena kuin ole. En oikeasti tarvitse muiden hyväksyntää, jos hyväksyn itseni puutteineen päivineen. Myös tunteiden ja mielipiteiden hyväksyminen tunteina ja mielipiteitä on tärkeää. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä asioista eikä mikään edellä käsittelemäni asia määrittele minua. Olen rakas ja hyvä tällaisena. Hoen itselleni, ettei se mitä teen, vaan kuka olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti