Näköjään elämä tuo eteeni yhteen asiaan liittyviä paloja, joista syntyy isompia kokonaisuuksia. Nyt on kertynyt riittävästi osia, jotta alan nähdä laajaa kuvaa. En ole ymmärtänyt käsitteleväni pelkoihin ja turvattomuuteen liittyviä asioita. Joitakin olen nähnyt, mutta nyt näen lisää paloja, jotka liittyvät samaan aiheeseen.
Eron jälkeinen vuosi on ollut pelkojen kohtaamista. Sairauksiin, kehoon ja terveyteen liittyvät pelot ovat olleet tiedossani, koska ne ovat kulkeneet mukanani niin kauan kuin muistan. Ne pelot on ollut helppo tunnistaa. Eroamiseen, hylkäämiseen ja yksinjäämiseen liittyvät pelot ovat olleet myös iso osa elämääni. Tätäkin olen käsitellyt muutaman vuoden aika, mutta viime aikoina vähemmän.
Edellä mainituista asioista tulee iso kokonaisuus itsessään, mikä on täydentynyt yksittäisillä paloilla. Olen kohdannut turvattomuutta yllätävien ja tunnepitoisten asioiden muodossa. Olen joutunut usein epämukavuusalueille, jossa voimakas pelko on vallannut minut. Keho on ollut erittäin jännittynyt.
Lapset ovat peilanneet minulle sitä, kuinka turvattomana ja neuvottomana pyrin kontrolloimaan kaikkea ympärilläni olevaa. En kestä sitä, ettei asiat mene niin kuin toivon, osaan ja suunnittelen. Turvattomana on pakko jotakin kontrolloida. Jos en voi vaikeita asioita kontrolloida, korostuu tarve nousta lasten yläpuolelle ja osoittaa, kuka on pomo ja kenellä on langat käsissä. Menetän malttini, kun keinoni loppuvat. Koska lapsia en pysty kontrolloimaan, niin syöminen on toinen vaihtoehto. Olen joko itselleni liian ankara tai ahmin. En löydä tunnemyrskyssä kultaista keskitietä.
Tiedostettuani ruokailuun liittyvää vaikeutta on se hieman helpottanut, joskin olen havainnut siirtyneeni shoppailemaan kohtuuttomasti. Olen ajellut, että voin panostaa omaan hyvinvointiini, kun olen vihdoinkin ymmärtänyt sen tärkeyden. Shoppailuni on mennyt överiksi, myönnän pelon ja turvattomuuteni ohjaavan toimintaani.
Kun olen alkanut ymmärtää pelkoani, olen myös nähnyt, kuinka se on ohjannut minua. Olen nähnyt ympärilläni paljon asioita, joita pelkään. Olen tietoisesti tai tiedostamattomasti etsinyt tukea pellolle. Myös unet ovat vahvasti puhuneet minulle. Minulla oli kausi, jolloin heräsin pelokkaana unesta. Luulin niiden olevan viestejä minulle. Olihan ne, mutta tulkitsin ne väärin. Ne kertoivat peloistani eivätkä olleet totuuksia. Osa unista liittyi terveyteeni ja osa ruokailuun. Ehkä muihinkin, mutta nuo muistan selvästi. Uskon unien kertoneen aiheet, joita minun olisi hyvä käsitellä, koska ne tuovat turvattomuutta ja pelottavat minua.
Tästähän muodostui mahtava kokonaisuus, joka johtaa omilla jaloilla seisomiseen ja omaan voimaan. Löydän itsestäni selkärangan, tuen myös epämukavuusalueella ollessani. Kokemukseni kasvattavat minua luottamaan, että asiat järjestyvät. Uskallan vahvemmin heittäytyä ja antautua elämälle. Eilen itkin sitä, kun joudun nyt kestämään kaiken yksin enkä enää jaksaisi tätä. Itkun myötä uskon asioiden tulleen käännekohtaan. Tarve muiden tuelle vähenee, jolloin myös oikeanlaiset ihmiset löytävät elämääni. Ne jotka kulkevat rinnallani. Vau ♥ Olen monesti turhautunut, kun ihmiset ovat alkaneet olemaan vahvempia kanssani eivätkä suostu kaikkeen, vaikka aiemmin ovat. Tälläkin on ollut tarkoituksensa. Kiitän näitä elämäntapahtumia ja ihmisiä, jotka ovat tehneet minusta taas vahvemman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti