Vellon taas tiettyjä ajatuksia ja pelkään pahinta. En pysty ajattelemaan mitään muuta. Todellisuudessa uskon asioiden järjestyvän, mutta pelkään pahinta. Olen aina tehnyt niin, joten en osaa päästää niistä ajatuksistani. Tapani lienee opittua, koska sisälläni on luottamus asioiden järjestymiseen. Vaikka tiedostan asian, siitä luopuminen on vaikeaa.
Miten pääsen luottamuksen tilaan? Huomaan, että minun on tärkeä pysähtyä silloin, kun ajatukset pyörivät samaa rataa. Koskettaa omaa kehoani ja silittää itseäni. Toisin sanoen rauhoittelen itseäni. Näissä hetkessä kaipaan toista ihmistä, mutta olen päättänyt löytää kadonneen luottamuksen itsestäni. Olla itseni ääressä ja antaa sitä, mitä tarvitsen, koska tiedän sen löytyvän itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti