Olen elänyt lapsuuden vähävaraisessa perheessä, mikä on saanut minut kokemaan itseni huonoksi. Häpeä on vahvasti läsnä, kun puhutaan rahasta ja etenkin sen puuttumisesta.
Huomaan, että asiat, jotka ovat ilmaisia, nostavat minussa häpeää. Jos poimin marjoja, en pysty keskittymään siihen. Yritän tehdä sen mahdollisimman nopeasti, jotta kukaan ei näkisi minua. Hävettäisi, jos joku luulisi, ettei minulla ole rahaa. Vaikka tietäisin, etteivät nämä ole mitenkään toisiinsa yhteydessä. Isomman painoarvon tässä saa se, mitä toiset ajattelevat.
Tähän liittynee myös se, että haluan pitää voimallisesti kiinni omista rahoista ja raha on ollut turhan tärkeä. Olen yrittänyt paeta häpeää.
Viimisimmän vuoden ajan olen häpeästä huolimatta tehnyt asioita, kuten poiminut marjoja, koska olen halukas kohtaamaan häpeäni ja vapautumaan siitä. Silloin elämä muuttuu tältä osin helpommaksi. Vielä se ei ole täysin poistunut, mutta nyt tiedoston asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti