Pyörittelen samaa asiaa eri näkökulmista, koska tämä ei minulle vielä auennut ja tämä on tärkeä asia. Koska olen vanhemmilleni kiukkuinen, etteivät he auttaneet ja tukeneet minua lapsena, minun on ollut vaikea pyytää apua ja ottaa sitä vastaan nyt aikuisenakaan. Olen oppinut hakemaan apua, mutta en koe saaneeni tarvitsemaani apua. Tämä on nostanut pintaan tiedostamatonta kiukkuani vanhempiani kohtaan, koska tilanne muistuttaa lapsuuttani enkä ole osannut antaa heille anteeksi. Nyt kiukkuni on vain suuntautunut avuntarjoajiin.
Menneisyyden taakkani estää minua näkemästä asioita sellaisina kuin ne ovat enkä siksi pysty realistisesti arvioimaan omia tarpeitani tai tilannetta ylipäänsä. En ole ollut valmis luopumaan kiukusta, vaan haluan löytää oikeutuksia omille kiukuilleni. Kaikki tämä johtuu vain siitä, etten ole pystynyt antamaan vanhemmilleni anteeksi.
Koko tämä paletti heijastuu myös omiin lapsiini. Eräs lapsistani oireilee tätä kaikkea, mitä nyt on tapahtunut. Minä en ole ollut huolissani, koska en ole kyennyt näkemään avun tarvetta. Näen hänessä niin paljon itseäni, mikä on sokaissut minut täysin. Apua me kaikki tarvitsemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti