Opettelen kiitollisuutta. Elämässä on paljon syitä olla kiitollinen, mutta olen joutunut opettelemaan sitä. On tuntunut vaikealta nähdä syitä kiitollisuuteen, kun elämässä on jatkuvasti haasteita. En ole voinut ymmärtää, että voi olla kiitollinen haasteista huolimatta. Ne eivät sulje toisiaan millään tavalla.
Haluaisin kiitollisuudessa nousta uudelle tasolle nimittäin olla kiitollinen kaikesta, mitä elämässä tapahtuu. Olla kiitollinen myös vastoinkäymisistä ja hyväksyä ne. Haluaisin oppia antautumaan enkä vastustamaan. Vastoinkäymisillä on tarkoituksensa, joten oppimalla niistä kiitollisuus on mahdollista.
Uudelle tasolle nouseminen edellyttää vastoinkäymisten hyväksymistä osaksi elämääni. Sitä en monessakaan asiassa ole pystynyt tekemään eli päästämään irti kaikista vääryyden kokemuksista ja tuntemuksista. Sen jälkeen on helpompi olla kiitollinen niistä vaikeitakin kokemuksista, kun en enää vastusta niitä.
Nyt minulla on menossa vaihe, jossa nöyrryn. Päästän irti vääryyden tunteista ja opettelen hyväksymään ne osaksi elämääni.
Haluan olla kiitollinen lapsuuden yhteydettömyydestä ja yksinjäämisestä. Niillä on ollut tarkoituksensa. Hyväksyn ne osaksi elämääni. Oppi on ollut yhteyden luominen ja hyväksyä yksinäisyys. Toki näitä vielä opettelen, mutta silti olen kiitollinen mahdollisuudesta opetella näitä.
Hyväksyn suhteeni exään sellaisena kuin se oli. Hyväksyn, että jäin kovin yksin. Elimme yhteydettömässä ja rakkaudettomassa suhteessa. Se on osa elämääni ollut. Se mahdollisti minun nähdä, mitä muutoksia elämääni kaipaan. Yhteyttä, rakkautta, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Lämpöä ja läheisyyttä elämääni kiitos. Olen kiitollinen tästä kokemuksesta, koska juuri tämä suhde on auttanut minua kasvamaan oikeaan suuntaan päättämällä irti rakkaudettomuudesta ja yhteydettömyydestä.
Olen ollut katkera siitä, että jäin yksin lapsuuden perheessä ja etenkin vanhempien sairastelujen yhteydessä. Minua pelotti. Hyväksyn tunteeni ja tapahtumat osaksi elämääni. Olen kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden käydä näitä asioita läpi omien sairastumisien kautta.
Haluan hyväksyä sairasteluni osaksi minua ja antaa itselleni anteeksi. Näen nyt sen, että nämä kokemukset ovat auttaneet minua eheytymään lapsuuden kokemuksista. Niiden oli tarkoitus tapahtua. Olen kiitollinen tästä.
Eron myötä olen joutunut yksin kohtaamaan kaikki ikävyydet. Sitä olen harmitellut, että miksi. Olen toki nähnyt syy, mutta en ole halunnut hyväksyä sitä osaksi elämää. Nyt olen valmis. Yksinjääminen ja kaikesta yksin selviämisellä on ollut tarkoituksensa. Olen saanut kokea, että selviän yksin. Ei ole mitään pelättävää, vaikka toinen ei ole rinnalla. Kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja eheytymisen matkasta.
Kiitollisuuden itkut ovat nyt tervetulleita elämääni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti