Ihmissuhteeni ovat kovasti muuttuneet. Aiemmin minulla oli kaksi selkeää roolia. Toinen oli toisia varten oleminen. Kuuntelin ensiksi heidän kuulumiset ja vasta sitten kerroin omani. Koin velvollisuudeksi antaa ennen kuin minulla oli lupa saada. Tämä malli on jo pitkälti historiaa.
Viimeaikona olen ollut enemmänkin ottavana osapuolena. Olen ymmärtänyt, että minullakin on oikeus saada. Tätä olen toteuttanut aiemmin vain ydinperheeni jäsenille, mutta ainakin viimeisimmän 1-2 vuoden ajan myös muillekin. Olen myös hakenut paljon keskusteluapua.
Viimeisin ihmissuhdemalli ei enää palvele minua. Olen alkanut ottaa etäisyyttä sellaisista ihmisistä, joiden kanssa suhde on ollut tällainen. Meillä ei ole yhteistä tai juteltavaa, jos en puhu. Koen raskaaksi, että se on minun "vastuullani". Koska en enää valita asioistani ja pura pahaa mieltäni, en tiedä myöskään tiedä mistä juttelisin.
Seuraavaksi haluaisin tasavertaisia yhteydellisiä ihmissuhteita. Joitakin tällaisia minulla on ollut, mutta ne eivät ole lähteneet lentoon. En tiedä, mitä tekisin, että saisin yhteyden.
Huomaan olleeni nyt vuosia erittäin sisäänpäinkääntynyt eli keskittynyt itseeni. Tästä syystä en oikein osaa puhua mistään muusta kuin itsestän. Kiinnostukseni on ollut heikohkoa muita ihmisiä kohtaan. Tiedän, että yhteys vaatii kiinnostusta myös muita ihmisiä kohtaan.
Olen ajatellut osoittaa kiinnostusta ensiksi omia lapsiani kohtaan. En tiedä mitään tärkeämpää kohdetta kuin he. Kiinnostus muitakin asioita kohtaan kuin itseni kehittämistä voisi auttaa. Silloin olisi helpompi jutella myös muusta, kun en ole kiinnostunut vain itsestäni.
Ihanaa huomata, että olen menossa eteenpäin ja vieläpä unelmaa kohden. Koen olevani tässä nyt välivaiheessa. Se on minulle vaikeaa, mutta tiedän, ettei tämä loputtomiin kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti