Tänään nimellisesti hautasin osan itsestäni tai minusta ainakin kuoli hyvin iso osa. Sen osan laskin arkkuun, joka on vahingoittanut minua. Vapautin sen itsestäni lopullisesti.
Nyt ymmärrän, miksi hyvän salliminen on ollut minulle tosi vaikeaa. En ole pystynyt päästämään irti siitä osasta, joka haluaa rangaista tai jopa vahingoittaa itseäni. Kontrollista irtipäästäminen on ollut vaikeaa. Se että rankaisen itseäni mistä milloinkin, on antanut minulle näennäisen hallinnan tunteen. Siitä vallasta luopuminen on ollut vaikeaa ja siksi hyvät asiat ovat tuntuneet vaikelta päästää elämääni.
Nyt pystyn sallimaan itselleni sen, mitä sydämeni haluaa. Enää ei ole tarvetta rangaista itseäni eikä kontrolloida. Ärtymykseen, kiukkuun ja vihaan minulla on oikeus, mutta en enää suuntaa niitä itseeni päin. Vapautan sen energian kuulemaan sisimpäni ja kulkemalla sydämen polkua.
Tämän repun laskeminen selästäni on merkityksellinen asia, koska itseni ratkaiseminen, liiallinen kontrolli ja itseviha ovat olleet hallitsevia elämässäni. Astelen taas hieman kevyemmillä askelilla kohti itseni näköistä elämää. Nyt minulla on oikeus olla minä ja mennä kohti todellisia unelmiani. Olen vapaa tekemään mitä vain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti