Suuntani työelämässä on ollut hukassa eikä paikkaani ole löytynyt, vaikka töissä olen ollutkin. Aina jotakin on puuttunut tai jokin ei ole tuntunut hyvältä, vaikka se on periaatteessa vaikuttanut hyvältä. Olen meinannut hakea paikkoja, mutta jokin on estänyt. Työ on tuntunut hyvältä, mutta... Uskon, etteivät ne ole olleet unelmatöitä ja siksi olen tuntenut tarpovani suossa eikä hakemusten kirjoittamisesta ole tullut mitään.
Nyt olen löytänyt mielenkiintoisia töitä ja tunnen haluavani aidosti sellaisiin töihin. Joskus olen vastaavia hakenut, mutta aika ei ollut silloin kypsä. Olen miettinyt myös motiivejani näihin töihin. Enhän vain juokse väärien asioiden perässä? Mielestäni en. Haluan oikeasti inspiroivan työn, josta saan ansaitsemani korvauksen. Näiden ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia, mutta haluan mennä intohimo ja unelma edellä. Siitä sitten seuraa hyvä korvaus. Raha ei saa olla kuitenkaan pääosassa. Jos saan mielestäni ansaitsemani korvauksen, olen valmis laittamaan siitä myös hyväntekeväisyyteen.
Minulla on tunne, että unelmatyöni on lähellä. Syksyllä elän tältä osin unelmaani. Olen luottavaisin mielin. Tunnen rauhaa, kun ajattelen asiaa. Silti minussa on levottomuutta. Mitä se on? Miten on mahdollista tuntea rauhaa ja samalla levottomuutta? Sisimmässäni luotan, että asiat järjestyvät. Toinen osa minusta tuntee, että nyt "kuuluu" jännittää ja "pelätä" pettymyksiä. Jälkimmäinen osa minusta yrittää valmistaa minua, jos sittenkin olen väärässä. Suojelen itseäni, jotta minun ei tarvitse pettyä kovasti, jos intuitioni pettää. Yritän varjella itseäni joutumasta epämukavuusalueelle.
Olen luottamuksen oppikoulussa. On aika oppia luottamaan, että asiat järjestyvät, koska ne järjestyvät. Olen manifestoinut unelmatyöni, joten voin päästää irti. Minun ei tarvitse todistaa jatkuvalla murehtimisella tai työn ajattelemisella, että tätä minä oikeasti haluan. Asiat tapahtuvat taustalla, vaikka se ei olisikaan mielessäni. On aika antautua elämälle ja elää hetkessä. Kaikki tapahtuvat oikeaan aikaan. On opittava sietämään, jos jokin asia ei mene niin kuin toivon. Silloin se ei ole minua varten. Unelmani kuullaan, jos se on minun parhaaksi. Vaikka olen oppinut päästämään irti, tekee se silti kipeää. Kaikesta huolimatta olen valmis elämään tässä ja nyt. Unelmatyö tervetuloa elämääni, vaikka et olekaan mielessäni jatkuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti