Jostakin kumpuaa ajatus, että häpeän naiseuttani. Olen omasta mielestäni hyvin feminiininen. Lasten myötä se piirre on jäänyt taka-alalle. Nautin naisellisista asioista, mutta ajanpuutteen vuoksi en käytä siihen paljon sellaisiin asioihin paljon aikaa.
Minua ihmetyttää tämä häpeä. Miksi häpeäisin naiseutta? Äitini häpesi kaikkea, joten toki on selvää, että olen aistinut häpeää. En kuitenkaan suoraan sanoisi, että äitini häpesi naiseutta. Ei ainakaan suoraan, mutta todennäköisesti rivienvälistä se on luettavissa. Meillä ei puhuttu naiseuteen liittyvistä asioista. Muistan, kun minulla alkoi kuukautiset. Jännitin kovasti asian kertomista. En muista, että asiasta olisi keskusteltu koskaan, vaikka äiti ostikin suojat. Kirjoitin aina ostoslistaan mitä tarvitsin. Huomaan edelleen jännittäväni/häpeäväni kuukautisiin liittyviä asioita.
Seksuaalisuuteen liittyvät asiat menevät samaan kategoriaan. En ole kauhean sinut itseni kanssa. Todennäköisesti puhumattomuus myös tässä asiassa ovat aiheuttaneet kielletyn aiheen -fiilikset.
Ajatus naiseuden häpeämisestä lähti siitä liikkeelle, kun mietin syitä niukkoihin vuotoihin. Ne voisivat selittyä sillä, että haluaisin unohtaa kaiken naiseuteen liittyvän. Voi olla kaukaa haettu, mutta toisaalta vaikuttaa minusta ihan mahdolliselta selitykseltä.
Siltikään en ymmärrä, miksi koen naiseuden negatiivisena. Tykkään olla naisellinen.
Mietitään mitä elämässäni tapahtui, kun menkat muuttuivat niukoiksi. Söin pitkän aikaa pillereitä. Halusin lopettaa ne, koska en halunnut myrkkyä elimistööni enää. Pelkäsin veritulppaa. Ennen kuin lopetin pillerit asuin toisella paikkakunnalla kuin mieheni. Meillä oli ongelmia parisuhteessa, mutta kumpikaan ei osannut lähteä. Halusin pitää miehen etäällä, mutta halusin myös lapsen. Mies ei siihen suostunut. Ehkä sekin voi olla syynä, että halusin unohtaa naiseuteni. Minulla oli noihin aikoihin myös muita fyysisiä vaivoja, jotka viittasivat haluun unohtaa naiseus. Tilanteemme on noista ajoista muuttunut paljon, mutta vuoto ei. Synnytyksien jälkeen on ollut samanlaista. Olen raskautunut nopeasti. Teoriani mukaan raskautuminenkin voisi olla vaikeaa. Raskaus, jos mikä on naisellista.
Minun on vaikea sulattaa naisen olevan seksuaalinen ihminen. Tämän olen varmasti sisäistänyt äidiltä. Minun näkemykseni on äitiäni lievempi. Minun on vaikea nähdä itseäni ja naissukulaiseni seksuaalisena. En pidä seksuaalisuutta huonona, päinvastoin. Silti en koe, että minulla olisi siihen oikeutta. Sehän on "rumaa" ja pahaa. Se on muille tarkoitettua, ei minulle. En näe seksuaalisuutta rumana ja likaisena muutoin kuin, jos se liitetään edellä mainittuihin ihmisiin, minuun ja sukulaisiin.
Tämä mysteeri ei vielä täysin aukea minulle, mutta selittää muutamia asioita. Niillä pääsee eteenpäin, mutta haluan ymmärtää tätä häpeää enemmän. Täytyy palata tähän, kun saan uusia ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti