Työn alle on noussut viime päivinä ajatus siitä, etten uskalla mennä päin vaikeita ja epämiellyttäviä asioita. Olen tämänkin tiennyt, mutta en ole tajunnut sen painoarvoa elämässäni. Tämä on melko hallitseva ominaisuus minussa.
Lapsena halusin, että vanhempani (etenkin isä joutui) ja siskoni tekevät asioita puolestani. Äitini taitaa olla tässä asiassa samanlainen kuin minä. En tiedä miksi hän ei tehnyt puolestani. Enkö pyytänyt vai kieltäytyikö hän. Saatoin hyvin aistia meidän samankaltaisuuden enkä siksi pyytänyt häntä tekemään asioita puolestani.
Oli kyse melkein mistä tahansa asiasta niin halusin muiden tekevän sen puolestani. Ei siis ollut väliä onko kyse positiivisesta vai negatiivisesta asiasta. Muistan halunneeni lapsena korvalappustereot, mutta en kehdannut mennä ostamaan. Minua hävetti kovasti. Luulen, että halusin toisten tekevän asioita puolestani juuri häpeän ja pelon takia. Positiivisissa asioissa häpeän nosti pintaan minun itsekkyyteni, ehkä muutkin asiat.
Aikuistuessani ongelmia oli kohdattava, koska muuten elämästä ei olisi tullut mitään. Olen elämästäni vain hetken ollut itsekseni, joten en saanut tätä ongelmaa täysin käsiteltyä. Olen jatkanut samaa roolia miehen kanssa kuin lapsuudenkodissa. Toivon, että mies hoitaisi monia asioita puolestani. Niinhän tekeekin. Riittää, että odotan riittävän pitkään tai muuten vain lirkuttelen puhumalla hänet ympäri. Onneksi hän ei kaikkea hoida, mutta minulle vaikeat asiat. Sekin on liikaa.
Näin ei voi jatkua. Minun ei pidä paeta ongelmia, vaan kohdata ne. Mielellään siirrän kaiken viime tippaan, jotta ikäviä asioita ei tarvitsisi kohdata. Mielellään ottaisin elämästä vain parhaat palat. Minun pitäisi mennä sokerirasitukseen, mutta olen siirtänyt sitäkin. Nyt varasin ajan rasitukseen. Uskon, ettei minulla ole diabetestä, mutta pelkään olevani väärässä. En halua "muutosta" elämään. Olen jo muuttanut ruokavaliota terveelliseempään suuntaan, mutta en haluaisi olla liian ankara itselleni herkkujen suhteen. Lisäksi jatkuvat mittaukset stressaisi minua.
Haluan vähentää stressiäni sillä, että pakenen asioita. Minun pitäisi löytää keinot hallita sitä eikä aina vältellä. Pitää etsiä kirja stressinhallintaan liittyen. Ehkä se auttaisi.
Minun myös pitää jutella miehelleni, ettei hän tekisi asioita puolestani, vaan vaatisi myös minulta. Tiedän tämän olevan vaikeaa minulle, mutta minun parhaastani tässä on kyse. Näiden asioiden kohtaamisesta tulee minulle stressiä, mutta uskon siitä lopulta seuraavan hyvää. Mieskin on varmasti tyytyväinen, kun hänen taakkansa kevenee. Todennäköisesti tämän muutoksen myötä minun on kannettava vastuuta enemmän, mikä on minun ongelmani myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti