Pettymysten tuottaminen muille. Tämä on ollut minulle vaikeaa. Siksi olen asettanut muut aina edelleni. Miksi minun sitten on vaikeaa tuottaa muille pettymystä? Luulen tämän taustalla olevan pelko joutua hylätyksi.
Lapsuudessani minulle käännettiin selkää, jos en toiminut vanhempien odotusten mukaisesti eli minut hylättiin. Näiden kokemusten kautta opin toimimaan vanhempien odotusten mukaan. En halunnut tuottaa heille pettymystä, ettei minua hylättäisiin. Siirsin oppimani mallin muihinkin ihmissuhteisiin.
Se miten kotona suhtauduttiin pettymyksiin taisi olla samanlaista kuin kaikkeen muuhunkin. Ei niihin sen kummemmin tartuttu. Ei lasten pettymyksiä noteerattu. Äidin tapa käsitellä omia pettymyksiä taisi olla surra sitä. Ei hän siitä puhunut, mutta hän itki herkästi. Isä taas ärtyi, vihastui. Molemmilla vanhemmillani taisi nousta kelpaamattomuuden tunteet pintaan. Ei siis ihme, että minullakin nouseen herkkästi samat fiilikset, jos asiat eivät mene minun ajattelemallani tavalla.
Petyn helposti, joten tiedän mitä se on. En halua muiden kokevan samaa, joten en halua heille tuottaa pettymystä. Kauheinta vain on, että aiheutan itselleni pettymyksiä tällaisella ajattelutavalla. Petän itseäni, koska en huolehdi ensisijaisesti omasta onnellisuudestani. Olen onneton, että ajattelen muita, mutta muut eivät liioin minua. Tämä vahvistaa entistä enemmän ajatusta, että käytän kallisarvoista aikaani heihin, jotka sen ansaitseva. Olen tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka arvostavat minua, joille olen tällaisena tärkeä.
Ei minun tarvitse saada kaikkien (kenekään) hyväksyntää. Minun on kelvattava itselleni. Jos en kelpaa muille, niin sitten minun ei tarvitse ottaa tällaista ihmistä elämääni. Ei minun tarvitse saada etenkään tällaisen ihmisen hyväksyntää. Miksi siis pelkään hylkäämistä? Jatkossa pidän kiinni asioista ja ihmisistä, joita arvostan. Satsaan enemmin sellaisiin asioihin kuin kaikkeen vähän. Aion ottaa riskejä, että minun sattuu, kun teen vaikeita päätöksiä. Tuskin asiat kovin paljon huonompaan suuntaan voi mennä, vaikka pohjamudissa ei nytkään mennä.
Sillä että olen jo nyt tehnyt ratkaisuja, jotka ovat tuntuneet vaikeilta, ovat nostaneet minun tyytyväisyyttäni itseeni. Esim. ratkaisut ottaa etäisyyttää energiasyöppöihin tai olla takertumatta tietyntyyppisiin ihmisiin tai heittäytymään tähän suhteeseen täysillä. Miksi siis muutkaan ratkaisut eivät voisi toimia yhtä hyvin? On vain uskallettava tarttua uusiin asioihin ja tehdä muutoksia. Kirjoitan usein minua ahdistavista ja painavista asioista. Käsittelemällä välillä positiivisia asioita ja edistysaskeleita, voisin nähdä mitä hyviä asioita elämässä olen saanut aikaiseksi ja miten asioihin kannattaa tarttua.
Itseni tekeminen onnelliseksi on listallani tällä hetkellä korkealla ja sitä olen pyrkinyt toteuttamaan, vaikka pettymyksiltä ei voi välttää. Silti jatkan tällä tiellä eteenpäin. Näen, että elämällä on minulle paljon annettavaa. En malta odottaa sitä kaikkea hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti