Vatsaongelmani eivät poistuneet kuin hetkeksi. Luulen, että ajatuksen voimalla se helpotti hetkeksi. Tästä voisi päätellä sen olevan mahdollista parantaa käsittelemällä asioita. Olen vain niin turhautunut. Olen käsitellyt paljon asioita, mutta silti tämä vaivaa. Todennäköisesti olen käsitellyt ongelman kannalta vääriä asioita.
Minun ongelmani on siis ruoansulatusjärjestelmässä. Kehosi salattu kieli -kirjan mukaan nämä ongelmat aiheuttavat selvittämättä jäänyt kiukku, haitanteko itselle, päättämättömyys, syyllisyys, syyttely, kateus ja uhrituminen.
Tunnistan tästä niin itseni. Kiukustun herkästi. Koen antaneeni vanhemmilleni anteeksi menneet, mutta en ole sitä tainnut kaikilta osin tehdä. Olen katkera, että olen saanut nämä ongelmat. Olen katkera, että joudun opettelemaan perusasioita elämästä aikuisena. Olen kiukkuinen, ettei minua ole osattu rakastaa. Olen kiukkuinen, että en ole oppinut asioista keskustelemaan. Olen kiukkuinen, että olen joutunut pelkäämään asioita. Olen kiukkuinen kaikista hylkäämisistä. Olen kiukkuinen, ettei minua ole puolustettu. Olen kiukkuinen, että olen antanut minua kohdella huonosti. Nyt olen kiukkuinen, ettei minulla ole rohkeutta ja potkua arvostaa itseäni. Tiedän olevani tärkeä, mutta minun pitäisi huolehtia itsestäni. Uhriudin herkästi.
Alistun asioihin ja tyydyn asemaani. En yritä saada muutosta aikaiseksi. Jatkan siitä, mihin muut ovat jääneet. Teen itselleni haittaa. En aseta itseäni muiden edelle. Harvemmin terveellä tavalla osoitan olevani itselleni tärkeä. Tämä on asia, johon voisin tarttua, mutta se on niin pirun vaikeaa. Ei se vaatisi sen kummempaa kuin otan omaa aikaa esim. lenkin muodossa. Käyn useammin suihkussa, meikkaan joskus.. ja nautin niistä. Kyse on siis pienistä asioist. Tuossa oli vaihe, jolloin pystyin tähän paremmin, mutta taas olen lipsunut vanhaan.
Jätän monia asioita tekemättä syyllistymisen ja pelon vuoksi. En halua pelätä tai syyllistyä ja siksi jätän asioita helposti tekemättä. Osa syy on myös häpeä, pelko häpeästä. Inhoan syyllistymistä, mutta huomaan syyllistäväni herkästi muita, etenkin miestäni. Mies syyllistyy helposti, joten se toimii. En halua sitä tehdä. Nykyään huomaan, kun teen sen. En vain aina osaa sanoa asioita niin kuin pitäisi. En aina jaksa miettiä sanojani ja silloin sanon väärin. Voisin tietenkin pyytää anteeksi, kun syyllistän. Ehkä me siitä päästäisiin rakentavaan keskusteluun. Nykyään me ei riidellä niin paljon, vaan päästään asioista keskustelemaan asiallisesti.
Päättämättömyys on minun iso ongelma. Se johtuu perfektionismista. Haluaisin kaiken olevan täydellistä, viimeisen päälle tehtyä. En halua näyttää heikkoutta, huonoutta. En halua tulla hylätyksi. En muista, että olisin tullut huonon suorituksen takia hylätyksi tai että olisi pitänyt pelätä sitä. Jostakin se on kuitenkin tullut. Isojen päätöksien edessä ahdistun. Onneksi ahdistus helpottaa, kun päätös on lopullisesti tehty. Harvemmin kadun tekemisiäni.
Kateus on ollut aiemmin iso osa minua, mutta ei enää vahvasti. Sanoisin että olen kateellinen lähinnä ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa ja siinä, jos toiset hyväksytään vikoineen. Nämä ovat minun ongelmiani. Haluaisin, että minun ihmissuhteeni olisivat kunnossa ja minut hyväksyttäisiin näin. Teen töitä näiden asioiden eteen, kuten mietin ympäröiviäni ihmisiä. Mitä he tarjoavat? Mitä haluan heille tarjota? Millaista yhteydenpitoa toivon? Sitten tietenkin yritän parantaa suhdettani mieheeni.
Minun pitäisi päästä yli siitä esteestä, joka pidättelee minua nauttimasta. En vain tiedä mikä se on. Arvostuksen puute itseäni kohtaan? Ehkä, miten sitten voin arvostaa itseäni enemmän? Ajattelen, että olen tärkeä. Enkö silti arvosta itseäni riittävästi? En vain tiedä mitä tehdä? Hyväksyä se, että joudun tuottamaan muille pettymyksiä ja asettamaan toiset välillä prioriteettilistalla minun taakseni? Tämä se voisi olla. Sietää se, että mies on kiukkuinen lasten kanssa ollessa. Sietää, että lapset joutuvat kohtaamaan isänsä negatiiviset tunteet. Todennäköisesti tämä kaikki. Se että otan aikaa itselleni, vähentää minun kiukkuani ja minä voin paremmin. Näin lapsetkin voivat. Täytyy työstää vielä tuota muille pettymyksen tuottamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti