Olen viimeaikoina nähnyt paljon unia. Toissa yönä näin taas unta. Unessa olin yhden ihmisen kanssa päiväkodin pihassa. Odotimme tämän ystäväni äitiä. En ole pitkään aikaan nähnyt ystävääni, joten hänen läsnäolonsa unessani oli yllätys.
Näimme äidin menevän taksilla ohi. En tiedä näkikö hän meitä. Tuskin, koska hän tuli myöhemmin luoksemme ja sanoi taksimatkan maksaneen 700€. Laskin nopeasti, että jos hän ei olisi tehnyt ylimääräistä lenkkiä, matka olisi maksanut 300€. Menin heti kertomaan tästä ystävän äidille. Äiti suhtautui tyynesti. Olin sitä mieltä, että asiasta olisi reklamoitava. Uni päättyi siihen.
Minulle jäi unesta syyllinen fiilis. Kerroin ystävän äidille heti virheestä, koska koin syyllisyyttä. Minulla oli samanlainen olo kuin kotona asuessani. Jos tein jotain väärin, minun oli heti tunnustettava se äidille. Nykyään minulla on jossakin määrin tätä samaa. Aivan kuin minun pitäisi tunnustaa asia. Jännä vain, että unessa koin samoja fiiliksiä, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää. Fiilis saattoi johtua siitä, että minulla oli tieto, joka voisi auttaa toista jollakin tavalla.
Olen oikeudenmukaisuuteen pyrkivä, joten epäoikeudenmukaisuus saa tunteet pintaan. Ehkä tässä oli sitä samaa, vaikka en yleensä reagoi muiden epäoikeudenmukaiseen kohteluun yhtä voimakkaasti kuin omaani. Syy siihen on se, ettei kukaan pidän minun puoliani, joten käytän enemmän energiaa itseeni.
Mitä unessa pyrin käsittelemään? Ehkä sitä, ettei minun tarvitse tuntea jokaisesta pienestä asiasta syyllisyyttä ja ottaa niskoilleni kaikkien muiden taakkoja. Eikä minun tarvitse miellyttää muita. Välillä tietenkin voi kokea myötätuntoa, mutta syyllisyys on turhaa ja miellyyttäminen ennenkaikkea. Minullakin on oikeus onneen ja oikeus olla muita joissakin asioissa onnekkaampi. Ei minun tarvitse yrittää lievittää toisen tuskaa. Unessa ystävän äiti ei ottanut mokaa huonosti vastaan, joten miksi tällaisessa tilanteessa minun pitäisi kokea negatiivisia tunteita. Aina voi auttaa toista niin kuin teinkin, mutta kaikki muu on mielestäni turhaa. Kulutan vain itseäni kaikella muulla. Ajattelen liikaa muita. Huomaan päivä päivältä enemmän, ettei muut ajattele minua. Olen toki sitä mieltä, että on huomaavaista auttaa muita, mutta vain omien resurssien mukaan. Se minun pitäisi muistaa.
Syytä sille miksi kyseinen ystäväni ja hänen äitinsä (jota en oikeasti tunne) valikoituivat uneeni, en osaa sanoa. Näen tärkeämpänä unen sisällön kuin ihmiset. Käsittelin unessa sitä, kun minua ei valittu kummiksi ja omien valintojeni tekemistä. Valinta ei olisi tarkoittanut mielistelyä, mutta valitsematta jättäminen minulle tarkoitti sitä, ettei minua yritetty ainakaan miellyttää. Vapauttavaa ajatella, että minulla on oikeus omiin ratkaisuihini. Ehkä minulla on koko ajan enemmän rohkeutta ajatella itseäni päätöksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti