Tuntuu kuin en olisi kirjoittanut pitkään aikaan. Viimeisestä postauksesta ei ole niin pitkä aika, mutta minun kirjoitustahdillani on. Jäin miettimään syytä kirjoittamattomuuteen. Ehkä olen menossa koko ajan kohti onnellisempaa ja positiivisempaa minää. En jaksa jokaista asiaa analysoida tai tarttua jokaiseen negatiiviseen asiaan.
Edelleenkin monet asiat aiheuttavat ärtymystä ja vihaa, mutta annan niiden tunteiden tulla ja mennä. En enää jää niitä pitkäksi aikaa vatvomaan. En enää tarvitse niitä. Pystyn myös melko nopeasti selvittämään itselleni syyn tunteisiini, jolloin vatvomisen tarve vähenee.
Positiivisista asiasta tuskin tulee kirjoitettua yhtä paljon kuin negatiivisista, vaikka se olisi hyvä asia. Tänään koin yhden merkittävän asian, josta haluan kirjoittaa.
Minulle tänään tuli sisäinen oivallus, että haluan muuttaa arvojani. En enää suostu siihen, että en olisi tärkeä itselleni. Tulin surulliseksi, kun ajattelin, kuinka olen itseäni kohdellut. Nyt on aika keskittyä omaan hyvinvointiini. Sain voimakkaan tunteen, että nyt on aina keskittyä itseeni. Aion tehdä kaikkeni parantaakseni omaa vointiani.
Olen tehnyt ratkaisun muuttaa ruokavaliotani pysyvästi tai niin kauan, että alan voida paremmin. En enää halua leikkiä terveydelläni. Tämän muutoksen myötä minulle tuli myös tunne siitä, että lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. En halua asettaa heitä vastakkain esimerkiksi työurani kanssa. Haluan, että he saavat tuntea olevansa tärkeitä.
Nyt aion mennä sitä kohden, mitä olen toivonutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti