Päätin kääntää uuden sivun elämässäni. Yksi osa sitä on uuden blogin kirjoittaminen. Ajattelin aluksi kirjoittaa samoilla tunnuksilla, mutta luovuin ajatuksesta. Haluan aloittaa tyhjältä pöydältä. Se on ollut minulle aiemmin vaikeaa, mutta nyt se tuntui hyvälle. Kukaan lukijoista ei tiedä taustaani tarkasti.
En unohda tätäkään blogia. Halusin uuden blogin myötä keskittyä hyviin asioihin elämässä. Tänne kirjoitan jatkossakin. Ehkä kirjoituksissani voi havaita muutosta. Uskon tämänkin blogin muuttuvan positiivisempaan suuntaan. Tästä blogista en ole siksi valmis luopumaan, että käsiteltäviä asioita on paljon. Haluan minulla olevan paikka, jonne kirjoitan ylös ajatuksiani. Blogini ovat hyvin erilaisia, joten en halunnut yhdistää näitä. Molemmille on paikkansa.
Muutoksen myötä olen kokenut helpotusta, koska olen uskaltanut siirtyä elämässä eteenpäin. Olen uskaltanut myöntää kehittymiseni ja tarpeeni jättää jotakin taakseni. Samalla avaan ovia uudelle.
Tuntuu uskomattomalta, että etenkin viime kuukausien aikana minussa on tapahtunut paljon. Nyt olen todella uskaltanut elää. Olen ennen kaikkea antanut itselleni luvan ottaa vastaan elämässä hyvää ja olen sitä myös saanut. Enää en pyörittele vain ikäviä asioita. Tätäkö niin kovasti pelkäsin? Miksi?
Pelkäsin tuntematonta ja pelkäsin myös muutosta. Näitä siksi, että en tiedä seuraako siitä välttämättä hyvää. Pelkäsin, etten selviydy. Pelkäsin, ettei elämä kanna. Olen muuttunut ja nyt uskallan enemmän ja enemmän. Miten paljon hyvää elämä onkaan tuonut tullessaan uskalluksen myötä ja mitä se vielä tuo. En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti