Olen jo jonkin aikaa kirjoitellut positiivisuudesta ja ennen kaikkea siihen keskittymisestä. Nyt alan enemmän ja enemmän hahmottamaan, kuinka negatiivinen olen. Ongelmani on siinä, etten osaa päästää irti negatiivisuudesta ja kurjista asioista. En osaa hyväksyä elämääni positiivisia asioita. Pelkään ennen kaikkea ottaa riskejä, kun haluan tarttua positiivisiin asioihin. Pelko on silloin erittän voimakkaasti läsnä.
Olen tiennyt olevani negatiivinen, mutta en ole ymmärtänyt kuinka negatiivinen olen ja kuinka tiukasti pidän siitä kiinni. Minun on vaikea ottaa hyvää vastaan elämässä. En pysty sulattamaan, että minullakin on oikeus hyvään eikä minun tarvitse pelätä sitä. Pelkään ennen kaikkea, etten ansaitse hyvää. Pelkään, mitä muutoksia siitä seuraa, että elämääni tulee muutoksia, vaikkakin positiivisia. Tästä haluan ehdottomasti eroon.
Järki sanoo, että ansaitsen hyvää niin kuin kaikki muutkin, mutta keho on eri mieltä. Minulla tulee jo tästä päivästä pari esimerkkiä. Etsin elämääni hyviä asioita. Panostan terveyteeni ja hyvinvointiini. Järjellä siis ymmärrän, että näitä haluan ja näihin minulla on oikeus. Akupunktiossa kehoni jännittyi kovasti. Vatsani reagoi pelkoon. Järki sanoi, että ansaitsen hyvää, mutta keho ei uskaltanut rentoutua ja ottaa hyvää vastaan. Toisessa esimerkissä aloitin paaston tänään ja otin Glauber-suola-annoksen. Elimistö pisti kovasti hanttiin eikä suostu tyhjenemään. En pysty ottamaan taaskaan hyvää vastaan, jota tavoittelen. Näen, etten tunnetasolla vielä ole täysin hyväksynyt ansaitsevani hyvää. Kehoni ei siis ole vielä valmis elämänmuutokseeni.
Ongelma onkin, kuinka saada kehoni hyväksymään järjen ääni, joka on täysin oikeassa. Kuinka luopua kontrollista ja uskoa joka solulla minulle kuuluvaan hyvään? Olen päässyt sitä lähemmäksi, mutta lopullinen hyväksyntä puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti