Olen edistynyt kovasti itseni kuuntelemisessa. Alan tunnistaa kehoni merkkejä paremmin ja paremmin. Pyrin toimimaan viestien mukaan, mikä vie minua kohti positiivista kierrettä. Olen alkanut sanoa ajatuksiani. Niiden ei tarvitse olla oikeita tai en tarvitse muiden hyväksyntää niille. Toki vielä tuntuu pahalle, jos muut eivät sulata ajatuksiani, mutta tuntuu paremmalta sanoa asiat ääneen kuin olla hiljaa.
Tuntuu hyvältä löytää, kuka olen ja mitä haluan. Tuntuu hyvältä, että voin tehdä valintoja itse. Voin oikeasti vaikuttaa asioihin. Ratkaisut eivät aina ole helppoja, mutta voin valita silti huonoista vaihtoehdoista paremman itselleni. Voin hyväksyä sen, että parempaa ei ole tarjolla. Sitä en enää pysty hyväksymään, että sivuutan itseni täysin. Olostani tulee tosi huono sen jälkeen, jos olen sivuuttanut itseäni. Sinällään tämä on hyvä asia, koska en enää elä elämääni muille, vaan itselleni.
Olen niin yllättynyt, että uskallan ottaa etäisyyttä ihmisiin, jotka ahdistavat minua. En halua olla vain muita varten. Nyt tällaisia ihmisiä on 3, joihin olen viikon aikana päättänyt ottaa etäisyyytä. Kaikissa on syynä se, että he eivät ole aidosti kiinnostuneita minusta. Heidän motiivit olla kanssani ovat itsekkäitä. He saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta minun ei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä. MINUN EI TARVITSE OLLA HEIDÄN KANSSAAN TEKEMISISSÄ! MIKÄ VAPAUS :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti